Vaativan erityisen tuen kehittämistä on valtakunnallisesti viety eteenpäin VIP-verkostoa perustaen ja osaajia yhteen liittäen. VIP-henkilöllä (very important person) tarkoitetaan oppilaita, jotka oppimisensa ja koulunkäyntinsä tueksi tarvitsevat vaativaa erityistä tukea. Näitä oppilaita arvioidaan olevan Suomessa noin 10 000. Vaativa erityinen tuki kuvaa nimensä mukaisesti oppilaiden tarvitseman avun luonnetta. Tuki on usein pitkäkestoista, intensiivistä ja moniammatillisesti toteutettua.

VIP-oppilaita opiskelee niin sairaalaopetuksessa, koulukodeissa, Valteri-koulussa, Elmeri-kouluissa kuin erityis- ja lähikouluissakin. Vaativa erityinen tuki ei ole oppilaan 3-portaisen tukemisen ns. neljäs porras erityisen tuen jälkeen. Enemmänkin sillä halutaan korostaa, että on oppilaita, jotka tarvitsevat erityistä tukea ”vielä vähän enemmän”, kuin muut.

Tässä vaativan tuen kentässä on oleellista monialaisuus ja verkostojen yhteen pelaaminen. Hyviä tuloksia VIP-oppilaiden ja perheiden kanssa saadaan, kun nuo verkostot tietävät mitä kukin tekee ja suunnitelmia tehdään sekä arvioidaan yhdessä.

Koulu on aina vastuussa oppilaidensa opetuksesta ja oppilashuollon toimivuudesta. Koulu ei taas voi kantaa perhetyön, lastensuojelun tai erikoissairaanhoidon vastuuta. Siksi nämä vaativan erityisen tuen verkostot pitää saada toimimaan yhteiseen rytmiin.

Paljon hyvää yhteistyötä tehdään, mutta vielä riittää tekemistä. Lasten ja perheiden palveluiden kehittämishankkeessa (LAPE) saatiin paljon hyvää SISOTE-puhetta ja -konkretiaa (pahoittelen näitä lyhenteitä: SI = sivistys ja SOTE = sosiaali- ja terveyspalvelut. Ja LAPE-akatemia sekä VIP-verkosto jatkavat tämän monialaisen yhteistyön eteenpäin viemistä. VIP tietysti keskittyen juuri vaativan erityisen tuen oppilaisiin.

Tässä viitekehyksessä yksi paljon keskusteluttanut asia on vaativan lastensuojelun kasvanut rooli sekä psykiatrian rakennemuutos. Molemmat heijastelevat paljon lähikouluihinkin, joissa yhä enenevässä määrin viitekehyksen oppilaat opiskelevat. Alueellisissa VIP-verkostoissa alkaa olla melko mukavasti edustusta kaikilta alueilta, mutta vielä lisää tarvitaan yhteisen kuvan piirtämistä ja yhteisiä sekä yhtenäisiä toimintamalleja.

Siiloajattelu ei kuulu VIP-oppilaiden tukemiseen! Aito yhteistyö on sitä, että 1) valtakunnan tasolla sovitaan yhteisistä rakenteista, 2) seutukuntatasolle huolehditaan yhteiset konsultaatiorakenteet perheiden ja oppilaiden tukemiseen (ei sellaisiksi, joissa jokainen toimija suhaa omaa agendaansa omasta siilostaan ja omien pomojensa visioita toteuttaen) ja 3) jokaisen VIP-oppilaan ympärille löytyy tarvittava tukiverkosto ilman, että huoltajia pompotellaan luukulta toiselle.

Ilmassa on paljon hyviä merkkejä. Tämän viikon keskiviikkona oikein tunsi yhteisen myönteisen pöhinän HYKS-alueen VIP-verkostopäivässä Järvenpäätalolla. Sisältö oli koko laajaa ammattikirjoa palvelevaa ja kahvi- ja ruokakeskustelut pulppusivat hyvän yhteistyön henkeä. Joiltakin tärkeiltä ammattialueilta puuttuu vielä edustusta eri alueiden VIP-verkostoissa. Nyt loputkin kipin kapin VIPin äärelle!

Tämän viitekehyksen positiivinen pöhinä on tuiki tarpeellista. Liian paljon negatiiviset uutisotsikot vievät palstatilaa. Tarvitaan yhteistä visiota ja hihojen käärimistä sekä toiset ammattilaisten kunnioittamista. Ja keskiöön lapsi ja hänen lähipiirinsä. Vain siten saamme hyviä tarinoita kuuluviin! Hyviä malleja ja onnistuneita tarinoita on paljon. Ne pitää vaan osata kertoa ja kuulla.

Li:lle ja kumppaneille vielä sellaiset terveiset, että jatkohankerahoitusta kehiin! Ei ole muuta vaihtoehtoa.

Mika Saatsi, sairaalareksi

Lisää kommentti