Suomessa on ihan kaikille lapsille järjestettävä opetusta. Lähtökohtaisesti suurin osa lapsista opiskelee tavallisessa perusopetuksen koulussa ns. yleisen tuen piirissä. Yleisestä tuesta voidaan siirtyä tehostettuun tukeen, jos näyttää siltä, että haasteet opetuksessa tai koulunkäynnissä vaativat tehokkaampia toimia. Kolmas tuen porras on erityinen tuki, jossa tehtävät pedagogiset ratkaisut ovat jo massiivisempia, esim. oppiaineen yksilöllistämistä tai opetuksen järjestämistä erityisluokassa.

Vaativa erityinen tuki ei ole tuen neljäs virallinen muoto, mutta vaativasta erityisestä tuesta on alettu puhumaan viime vuosina erityisesti vakiintumassa olevan VIP-verkostotyön kautta. ”VIP eli erittäin tärkeä henkilö, viittaa tässä yhteydessä oppilaisiin, jotka oppimisensa ja koulunkäyntinsä tueksi tarvitsevat vaativaa erityistä tukea. Näitä oppilaita arvioidaan olevan Suomessa noin 10 000. Vaativa erityinen tuki kuvaa nimensä mukaisesti oppilaiden tarvitseman avun luonnetta. Tuki on usein pitkäkestoista, intensiivistä ja moniammatillisesti toteutettua.” (https://vip-verkosto.fi/vip-verkosto/).

Kakki ammattilaiset tarvitsevat vertaistukea ja ymmärrystä siihen, että työtä tehdään oikeaan suuntaan. Vaikeissa tilanteissa tarvitsemme peilejä omalle työllemme. Mitä vaativammat haasteet koulussa ovat, sitä enemmän on pelissä myös oppilaiden henkilökohtaisella tasolla. Voi olla kyse kouluakäymättömyyden kierteen katkaisemisesta tai oppilastuntemuksen jyväsen löytämisestä, jotta päästään koululaisuudessa ja oppimisessa eteenpäin. Pahimmassa tapauksessa seurauksena voi olla koulusta pois jättäytyminen, aikuisilta sulkeutuminen ja avun kieltäminen.

Vaativan erityisen tuen ammattilaiset työskentelevät yleensä jo valmiiksi moniammatillisesti ja ovat näin tottuneet eri ammattiryhmien kanssa jaettuun yhteiseen työnkuvaan. Haavoittuvaisuus ja vertaistuen vähyys voi olla toiminnan akilleen kantapää, jos työryhmä on kovin pieni. Pahimmillaan yhden ammattilaisen vaihtuminen voi merkitä joiltakin osin koko työryhmän hajoamista ja osaamisen katoamista. Joudutaan uudelleen lähtöpisteeseen, pohtimaan miten tätä vaativaa työtä nyt pitäisi tehdä.

Päättäjien ja johtavien virkamiesten tulisi olla tietoisia tästä. Vaativan erityisen tuen järjestämisessä ei ole kyse vain yhden uuden ryhmän perustamisesta ja henkilöstön palkkaamisesta. Tarvitaan monien eri toimijoiden saumatonta yhteistyötä. Yhteisiä koulu-, hoito ja -huoltopolkuja. Yhteistä näkemystä minne ollaan menossa, henkilöstön tukemista ja kehittämistoimien pitkäjänteisyyttä. Jos henkilöstö kokee jäävänsä yksin vaativassa työssä, siitä ei seuraa mitään hyvää oppilaille eikä heidän huoltajilleenkaan.

Tässäkin asiassa ajattelen valtakunnallisen VIP-verkoston olevan tärkeä toimijoiden ja toimijuuden jakamisen väylä. Uskon, että VIP:in merkitys tulee niin sairaalaopetuksen, koulukotikoulujen, Elmeri-koulujen, Valterin ja muiden vaativan erityisen tuen oppilaiden kanssa toimivien lähikoulujen keskuudessa kasvamaan entisestään toiminnan vakiintumisen myötä.

Osaamisen jakaminen, hyvien toimintamallien vakiinnuttaminen, konsultaation rakenteet ja oman kunnan rakenteita leveämmät hartiat tulevat näyttelemään lähivuosina entistä suurempaa roolia. Haasteet VIP-viitekehyksessä eivät ole vähenemään päin. Ennakoivan toiminnan rinnalla tullaan tarvitsemaan korjaavaa toimintaa ja perustason rinnalla alueellisia erityispalveluja.

Tänään meillä kokoontui yhteen ALVA-alueemme kuntien psyykkisesti oireilevien opetuksen henkilöstö. Mukana oli opettajia, ohjaajia, sairaanhoitajia, oppilashuoltoväkeä kuntien omista vaativan erityisen tuen luokista sekä meiltä keskitetystä avohoidollisesta sairaalaopetuksesta. Erikoissairaanhoito ja Keusote (alueemme perustason sote-kuntayhtymä) oli edustettuna myös. Pohdimme yhteisiä arjen haasteitamme sekä koulutustoiveitamme. Ehdottoman vahvana nousi esille toive tavata säännöllisesti, jakaa osaamista ja kouluttautua yhdessä.

Olen todella iloinen iltapäivän annista, yhteisestä työskentelystä ja ALVA-rakenteestamme. On helppoa puhua vaativasta työstä sellaisille ammattilaisille, jotka tietävät mitä sinäkin teet. Siitä hyötyvät osaamista jakavien ammattilaisten lisäksi heidän oppilaansa – nuo meidän kaikkien tärkeimmät johtotähtemme!

Auringosta ja iltapäivästä tyytyväisenä,

Mika Saatsi, sairaalareksi

Lisää kommentti