kuva: Nico

Uusi opetussuunnitelma toi Suomen kouluihin MOKit eli monialaiset oppimiskokonaisuudet. MOK rikkoo oppiainerajat ja ohjaa pohtimaan laajempia kokonaisuuksia yhdessä. Pidimme syksyllä yrittäjyys-teemalla MOK-viikon, joka huipentui PopUp-tapahtumaan myyntikojuineen, kahvioineen ja väliaikaohjelmineen. Sekin oli hieno ja onnistunut kokonaisuus. Näin lukuvuoden päätteeksi haluan kuitenkin kertoa kevään MOK-viikostamme, jonka teemana oli Suomi100.

Olimme kautta linjan tyytyväisiä kevään monialaisen oppimiskokonaisuuden toteutustapaan ja siksi mielelläni jaan kokemuksemme sekä valmistelumateriaalimme kaikille kiinnostuneille. Hyvä pitää aina laittaa kiertämään!

MOK pitää saada koko koulun projektiksi. Tässä suunnitteluryhmän rooli on suuri. Kun koko koulu tarvitaan mukaan, on tärkeää tehdä osallistuminen helpoksi antamalla selkeitä ohjeistuksia ja valmiita suuntaviivoja käytännön toteuttamiseen. Meidän suunnitteluryhmämme teki hienon pohjatyön koko ohjelman osalta, mutta myös sen hankalamman, eli dokumentaation varmistamiseksi.

Ensimmäisenä piti antaa vinkkejä siitä, mitä oppilaat tekisivät ja mistä valitsisivat. Aloittamisen vaikeus ja toiminnanohjauksen pulmathan ovat meillä usean oppilaan arkea. Siksi tämä kohta kaipasi erityistä tsemppausta. Valmis tehtävätarjotin näytti tällaiselta. Toki tehtävätarjottimen ulkopuoleltakin sai aihetta ehdottaa.

Itse teemaan orientoiduttiin dokumenttielokuvan kautta jo edellisellä viikolla. Lisäksi varsinaisen MOKin jälkeiselle viikolle sovittiin veteraanivierailu. Molemmat tukivat hyvin kokonaisuutta. Työskentelyn rinnalla toteutettiin myös vierailut Lotta-museoon pienempinä ryhminä osallistuen siellä Pula-ajan työpajaan. Liikkuminen haluttiin toteuttaa julkisilla kulkuvälineillä arjen taitoja vahvistaen. Koko MOK-ohjelmaan voit tutustua tästä.

Lopputuloksesta haluttiin konkreettinen ja visuaalinen. Siksi osastotiimin käytävälle rakennettiin pitkä itsenäisen Suomen aikajana. Kaikki tuotokset sijoitettiin sinne. Jotta emme saisi 20 Kekkos-tietoiskua, apuna oli koontilista, johon merkittiin valittu työn aihe, paikka aikajanalla sekä toteutus- / työtapa. Samalla kirjattiin myös projektin vastuuaikuinen, jonka tehtävänä oli pitää huoli työskentelyn etenemisestä. Vastuuaikuinen oli pääsääntöisesti luokanvalvoja tai luokan ohjaaja muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta.

Viikon edetessä oli mahtavaa huomata, miten aikajana alkoi täyttymään töistä ja QR-koodeista. QR-koodit ohjasivat älylaitteen käyttäjät erilaisiin musiikki- ym. näytteisiin tai muuhun nettipohjaiseen oppilastyöhön. Silti perinteiset miniesitelmät, piirrokset ja tietoiskut olivat edelleen suosittuja työtapoja.

Alusta alkaen halusimme opettaa ja tehdä konkreettiseksi oppilaille uuden opetussuunnitelman laaja-alaisen osaamisen taitoja. Tätä tarkoitusta varten oli oppilailla oma suunnittelu- ja arviointilomake. Monelle on tosi vaikea itse hahmottaa omatoimisen tekemisen merkitystä. Puhumattakaan siitä, että ymmärrettäisiin millaisia laaja-alaisen osaamisen taitoja tällaisessa työskentelyssä MOK-viikolla käytän. Aikuisen vahva apu, tuki ja opastaminen oli tässä ensiarvoisen tärkeää. Omatoimisuuteen ohjaaminen ei saa tarkoittaa oppilaiden hunnigolle jättämistä. Päin vastoin aikuisen roolin pitää alussa korostua ja vasta sopivassa määrin ottaa etäisyyttä oppijaan.

Yhtälailla oleellista oli viikon päätteeksi toteutettu arviointi. Pelkästään oppilaan varaan ei sitäkään saa jättää. Itsearviointi tarvitsee ohjausta ja opastusta. Muuten se menee pelkäksi rastien täyttämiseksi ilman ymmärrystä avaavaa oppimisprosessia. Itseohjautuvat oppilaat toki tähän pystyivät hyvin. Heidänkin kanssaan juuri arviointiosuus oli tärkeää käydä yhteisesti läpi. Yläkoululaista arvosanat edelleen motivoivat. Siksi lomakkeessa oli paikka oppilaan ja opettajan numeeriselle arvioinnille.

Huippuhetkiä oli nähdä oppilaiden tekevän yhteistyötä toistensa kanssa ja harjoittelevan itsenäistä suunnittelua ja työskentelyä aikuisen tukemana. Ja kun yksi pieni työ tulee osaksi isoa kokonaisuutta, siitä tulee merkityksellinen työn tekijälle ja tärkeä osa lopullista,  yhteistä kokonaisuutta.

Osasto-opetuksessa olevat oppilaat olivat myös innolla mukana. Osalla oppilaistamme ei juuri ole yhteyksiä omien aikuisten lisäksi muuhun henkilökuntaan ja toisiin oppilaisiin. MOK-aikajanan kautta hekin saivat olla osa koko koulun yhteistä projektia ja varmaan siksi omia ja muiden töitä käytiin ihastelemassa useaan otteeseen vielä viikon jälkeenkin.

Kun itse ensimmäisen kerran kuulin monialaisista oppimiskokonaisuuksista, olin vähän epäileväinen. Miten tämä voisi toteutua suomalaisessa (ylä)koulussa? Entä miten me tämän ratkaisemme sairaalakoulussa, jossa työskentely pohjautuu hyvin pitkälle yksilölliseen oppiaineissa etenemiseen ja arjessa on muitakin haasteita riittävästi?

Ensimmäisen lukuvuoden jälkeen olen todella tyytyväinen monialaisten oppimiskokonaisuuksien tuloon. MOK yhdisti koko koulun. MOK toi oppilaan aloittamisen ja oman toiminnanohjauksen pulmat helposti framille ja haastoi aikuisia ohjaamisen äärelle. MOK konkretisoi ja opetti uutta. MOK opasti yhteistyön ja yhdessä tekemisen lähteille.

Ensi lukuvuoden yksi kehittämisprojektimme tulee olemaan yhteistyö Opinkirjon ja Helsingin yliopiston Luma tiedekasvatuskeskuksen kanssa. Katsotaan millaista MOKia sitten saamme aikaan…

Oikein hyvää toukokuuta ja tulevaa kesää kaikille!

Mika, sairaalareksi

Lisää kommentti