Lukuvuoden päättyessä koulutyötä arvioidaan monesta eri vinkkelistä. Päättöluokkalaiset saavat viimeisensä ja lukuvuositodistuksia tihrustellaan kiinnostuneena. Koulut arvioivat omaa toimintaansa ja lukuvuoden alussa asetettujen tavoitteiden toteutumista – tiimit ja työparit omaansa.

Kaiken kevääseen kouluissa liittyvän väsymyksen ja loman odotuksen rinnalla on tärkeä käydä läpi omaa itsearviointia lukuvuodesta. Mitä toivoin saavutettavan, mitä toivoin opettavani? Millaisia kasvatuksellisia tavoitteita asetin ryhmälleni? Millaisia yksilöllisiä koululaisuuden tavoitteita sovittiin vaativamman tuen oppilaille ja miten niitä saavutettiin?

Koulun ammattilaisen on hyvä havainnoida omaa toimintaansa kuitenkin myös toisin päin. Mitä tänä vuonna itse opin oppilailtani?

Nimittäin vaikka kouluvuosia ja kokemusta kertyy mittariin tasaista tahtia, opimme koko ajan uutta. Varsinkin erityisopetuksessa ja vaativan erityisen tuen oppilaita opettaessamme. Vaarallisesti voisimme kuvitella, että tiedämme jo kaiken koulumaailmasta ja että ”siihen todellisuuteen on oppilaitteni ja heidän huoltajiensa mukauduttava”. Näin ei kuitenkaan ole.

Mitä vaativimmista ja hankalammista tilanteista tai oppilaspoluista on kyse, sitä tärkeämpää on kuunnella oppilasta ja hänen moninaista verkostoaan. Kokemuksen kautta voi parhaimmillaan syntyä herkkyys aistia haasteissa ne oleellisimmat kohdat, joita yhdessä tukemalla pääsemme eteenpäin. Vain vahvuuksien ja kunnioittavan kohtaamisen päälle saamme jotain pysyvää rakennettua.

Konsultaatioissakaan ei lopulta ole kyse siitä, että joku viisas tulee kertomaan mitä ja miten pitää tehdä. Vaan siitä, että oikeat toimijat rohkaistuvat kohtaamaan oppilaan vaikeudet monialaisesti ja samaan suuntaan tähdäten. Tämä on erityisen tärkeää jo takalukkoon menneissä yhteistyön tilanteissa.

Iloitsen siitä, että olen saanut työskennellä erikoissairaanhoidon piirissä olevien oppilaiden ja heidän perheidensä parissa. Tiedostan sen, että 21 vuotta on muuttanut minua opettajana, rehtorina ja ihmisenä. Jokainen uusi tilanne ja jokainen uusi haaste on mahdollisuus oppia omasta ammattilaisuudesta ja omasta ammatillisuudesta jotakin uutta.

Kiitos tästä kuuluu Sinulle, oppilas!

Joskus koulupolut ovat erityisen kivikkoisia lukuisista eri syistä. Surullisinta Kalliomaan koulun ennätystä pitää hallussaan oppilas, jolle olimme 21. koulu. Voit kuvitella millaista on tavata taas yhdet aikuiset, joihin pitäisi alkaa luottamaan…

Tämä oppilas opetti minulle sen, että meillä on Suomessa rakenteellisella ja systeemisellä tasolla vielä paljon kehitettävää koko perusopetuksen ja vaativan erityisen tuen kaikilla tasoilla sosiaali- ja terveyspalvelut mukaan lukien. Valtakunnallinen (vaativan erityisen tuen) VIP-verkosto toivottavasti voi osaltaan tätä kehittämistyötä eteenpäin viedä.

Sydämellinen kiitos kaikille blogia tänä lukuvuonna seuranneille! Kesälomalle jääville opettajille ja muille koulun työntekijöille toivotan mukavaa kesälomaa!

Mika Saatsi, sairaalareksi

Lisää kommentti