Nuoruusiässä aivot toimivat useilta osin vielä lapsuudessa kehittyneiden, ns. alempien aivoalueiden varassa, joita tarvitaan ihmislajin selviytymiseen. On tärkeää, että ihminen pystyy jo pienenä tekemään refleksinomaisen nopeita, usein itsekeskeisiä ”taistele-pakene” -päätöksiä uhkaavissa tilanteissa. Sen sijaan harkitsevuutta vaativista korkeimmista toiminnoista, kuten ajattelun ja tunteiden säätelystä, vastaavat otsalohkot eivät vielä toimi aikuisen tavoin. Nykyään tiedetäänkin, että nämä aivojen osat kehittyvät voimakkaasti vielä 25 ikävuoteen saakka.

Näitä aivojen viimeisenä kehittyviä, sääteleviä järjestelmiä kutsutaan toiminnanohjausjärjestelmäksi. Kyseessä ovat prosessit, jotka ikään kuin johtavat kaikkea muuta kognitiivista toimintaa, kuten muistia, ajattelua ja oppimista. Kun tämä kehitys on kesken, saattaa olla, että oman tekemisen suunnittelu, arviointi tai suunnitelmien joustava muuttaminen ei aina tunnu helpolta. Myös keskittyminen voi olla ajoittain hankalaa, samoin kuin monimutkaisten ongelmien jäsentäminen ja pohtiminen. Turhautumisen sietokyky on yleensä heikompi kuin aikuisella, mikä voi näkyä lyhytjännitteisyytenä ja ärtyneisyytenä. Ylipäätään tunteiden säätely on vielä vaikeaa, joten tunnekuohut voivat syntyä näennäisesti pienistäkin syistä ja yllättää voimakkuudellaan. Nuoren reaktiot ja ratkaisut saattavatkin aikuisista tuntua impulsiivisilta tai hallitsemattomilta. Kyseessä on kuitenkin kehitykseen liittyvä ilmiö, joka useimmiten menee ohi, kun aivojen säätelyjärjestelmät alkavat toimia tehokkaammin.

Opettajan mukaan Tuomas häslää tunneilla. Hän ei tunnu pääsevän tehtävien alkuun. Oppitunneista suurin osa kuluu kaikkeen muuhun kuin opiskeluun. Lopputunnista Tuomas vihdoinkin alkaa tehdä tehtäviään. Tuomaksen on erittäin vaikeata vaihtaa työskentelytavasta toiseen kesken tunnin.  Tasaisin väliajoin hän huutele: ”Mitä piti tehdä?” tai ”Miten tää tehdään?”, vaikka asia on juuri opetettu yhteisesti. Tehtävissä on paljon huolimattomuusvirheitä, joita hän ei korjaa, kun tehtäviä tarkistetaan yhteisesti taululla

Lapsuudessa vanhemmat tukevat toiminnanohjauksen kehitystä ohjaamalla itse aktiivisesti lapsen toimintaa. Aluksi asioita täytyy suunnitella ja tehdä lapsen puolesta, kunnes hän oppii vähitellen, neuvojen ja kovan harjoittelun tuloksena esimerkiksi sitomaan kengännauhansa aivan itse. Nuoruudessa kehitys tapahtuu abstraktimmalla tasolla, mutta yhä edelleen harjoitus on ainoa keino oppia – myös toiminnanohjausta ja itsesäätelyä. Siten monet kömpelöt ja aikuisten näkökulmasta turhatkin kokeilut ovat tärkeä vaihe toiminnanohjauksen kehityksessä. Läheisten tulisi tarjota tässä vaiheessa turvallinen ympäristö, jossa opetella itsenäistä ongelmanratkaisua, suunnitelmallisuutta ja itsereflektiota. Perustelevat keskustelut ja näkökulmia laajentavat pohdinnat kehittävät nuoren kykyä oivaltaa syy-yhteyksiä ja ottaa vähitellen vastuuta oman elämänsä suhteen. (Sylwester 2007)

Toiminnanohjauksella tarkoitetaan nuoren kykyjä säädellä toimintaansa tilanteen vaatimusten mukaisesti. Toiminnanohjauksen osa-alueita ovat aloitteellisuus, käyttäytymisen ehkäisy, vaihtaminen, suunnittelu, organisointikyky, itsetarkkailu, tunteiden säätely ja työmuisti.

Osa-alue

Määrittely

Vaikeuksien ilmeneminen

Aloitteellisuus

Tehtävän tai toiminnan aloittaminen

Vaikeus päästä alkuun tehtävissä, aloitekyvyttömyys

Käyttäytymisen ehkäisy (inhibitio)

Kyky olla toimimatta impulssien johdattamana tai oman käyttäytymisen lopettaminen tilanteen niin vaatiessa

Toimii ajattelematta, vaikeuksia ”saada jarruja päälle” käyttäytymisessään

Vaihtaminen

Kyky joustavasti ja tilanteen vaatimusten mukaisesti vaihtaa tilanteesta tai toimintatavasta toiseen

Juuttuu toimintatapaan, vaikeuksia vaihtaa puheenaihetta, vaikeuksia siirtymätilanteissa

Suunnittelu

Kyky ennakoida, asettaa päämääriä ja välitavoitteita

Toimii suunnittelematta, tehtävien aloittaminen jää liian myöhäiseksi

Organisointikyky

Kyky toimia ja tehdä tehtäviä järjestelmällisesti, kyky jäsentää tehtäviä ja tilanteita

On hajanainen, epäjärjestelmällinen, tehtäviä tehdessään, ylikuormittuu helposti laajojen tehtävien edessä

Itsetarkkailu

Kyky arvioida omaa toimintaansa suhteessa päämäärään

Ei tarkista tehtäviään, ei tiedosta omaa käyttäytymistään ja sen vaikutusta toisiin.

Tunteiden säätely

Kyky säädellä omia tunnereaktioitaan suhteessa tilanteen vaatimuksiin ja ärsykkeeseen

Hermostuu helposti, räjähtelee, pienetkin ärsykkeet aiheuttavat suhteettoman suuren reaktion.

Työmuisti

Kyky pitää tehtävän kannalta olennainen informaatio mielessä

Tehdessään jotain unohtaa, mitä on tekemässä, tekeminen hajoaa.

Kuva 4. Toiminnan ohjauksen osa-alueet. (Närhi 2006, viittaa Giolaan)

Koulutyöskentelyä helpottaa tehtävien lisätty jäsentäminen sekä systemaattiset käyttäytymisen arviointimenetelmät sekä niihin liitetty käyttäytymisestä annettava palaute (Närhi 2006).

Toiminnanohjauksen vaikeudet näkyvät selkeästi koulutyöskentelyssä. Mikäli oppilaalla on suuria vaikeuksia päästä työskentelyssään alkuun, vaihtaa tehtävätyypistä toiseen, suunnitella toimintaansa tai työskennellä suunnitelmansa pohjalta, on hyvä selvittää tilannetta edelleen. Asiasta voi puhua koulun erityisopettajalle.

Toiminnanohjauksen vaikeuksissa oppimisstrategioita pitää opettaa oppilaalle kädestä pitäen. Apuna voi käyttää seuraavaa menetelmää:

Ongelmatilanne, esim. matematiikan sanallinen tehtävä.

  1. Opettaja puhuu ääneen toimintastrategian suorittaessaan tehtävän, oppilas seuraa vieressä.
  2. Opettaja puhuu, oppilas tekee tehtävän.
  3. Oppilas suorittaa saman tehtävän puhuen itse ääneen.
  4. Oppilas suorittaa tehtävän ”puhuen” ohjeet mielessään.

Oppilaalle voi myös tarjota apukysymyslistan, jonka avulla hän suoriutuu tehtävistään. Lista voi olla oppilaan pulpetilla näkyvillä jatkuvasti ja esimerkiksi seuraavanlainen:

  1. Mikä on tehtävä?
  2. Miten suoritan tehtävän?
  3. Käy töihin!
  4. Teinkö kuten suunnittelin?
  5. Mikä on lopputulos? Onko vastaus mahdollinen?
  6. Mitkä seikat vaikuttivat lopputulokseen?

Toiminnanohjauksellisia vaikeuksia omaavan nuoren kohtaamisessa olisi hyvä muistaa seuraava:

  • Koska nuoren aivojen kehitys on kesken, hankaluuksia toiminnanohjauksessa on useilla. Näitä taitoja voi ja pitääkin harjoitella!
  • Selkeät rakenteet helpottavat oppimista.
  • Tunnin aluksi on hyvä kertoa, mitä tunnilla tullaan tekemään.
  • Keskeiset asiat esille tiivistetysti, kertausta.