Nuoruusikä on suurta muutoksen aikaa. Tässä elämänvaiheessa voisi sanoa muutoksen olevan ainoa pysyvä asia. Nuoruusikään kuuluu niin fyysinen, psyykkinen kuin sosiaalinenkin kypsyminen, ja tämä on ajoittain hyvinkin hämmentävää. Epävarmuus voi verhoutua liioitellun varmuuden ja uhon taakse. Toisaalta nuoruus on mahdollisuuksien aikaa. Missään muussa elämänvaiheessa ihmisen persoonan ei ole mahdollista muuttua niin ratkaisevalla tavalla. Nuoruusiässä voidaan myös ratkaista monia lapsuusiän aikaisia pulmia ja päästä näin ehjään kasvuun. Koulussa toimivien aikuisten on tärkeätä ymmärtää nuoruusiän kehityshaasteita ja tätä kautta nuoruusikäisten käyttäytymistä.

Nuoruuteen kuuluu olennaisena osana kypsymättömyys. Kun kehitys on vielä kesken, ei nuori voi olla mitään muuta kuin kypsymätön. Hän on lyhytjänteinen ja elää yhdessä hetkessä. Hänen maailmaansa ei rajoita aikuisten ehdot. Nuori tekee erehdyksiä, oikeita ja vääriä valintoja ja tätä kautta rakentaa minuuttaan. Tämä kehitys kohti kypsyyttä etenee omaa vauhtiaan, eikä sitä voi kiirehtiä tai hidastaa nuorta vahingoittamatta. (Aalberg, Siimes 2007) Koulumaailmassa tämä tarkoittaa sitä, että aikuisilla tulee olla ymmärtämystä tätä erityistä kehitysvaihetta kohtaan: nuoret ovat keskeneräisiä ja tekevät virheitä. Koulussa ei kuitenkaan tule hyväksyä nuoruuden varjolla sopimatonta käyttäytymistä, vaan on ohjattava nuoria aktiivisesti kohti tasapainoista aikuisuutta.