Kun koulussa ilmenee ongelmia, opettajan on hyvä ottaa asia välittömästi puheeksi oppilaan kanssa kahden kesken. Oppilaalle voi kertoa tekemistään huomioista ja kysyä, osaako oppilas sanoa, mistä on kysymys. Usein oppilaat osaavat kysyttäessä kertoa, mitä ongelmien taustalla piilee. Vaikka oppilas ei osaisi tyhjentävästi analysoida ongelmiaan, voi opettaja saada tilanteesta hyvän kuvan empaattisella, aktiivisella kuuntelulla.

Kadilla oli suuria vaikeuksia koulunkäynnissä. Hän häiritsi tunneilla, kieltäytyi opiskelemasta, sai hyvin heikkoja numeroita, lintsasi paljon ja koulussa ollessaan joutui opettajien kanssa jatkuvasti ristiriitoihin. Kahdenkeskisissä keskusteluissa ilmeni, että Kadi ei ymmärtänyt kaikkea opetuksesta, sillä hän ei ollut syntyperäinen suomalainen. Vaikka hän oli tullut Suomeen jo pienenä ja puhui sujuvaa suomea ilman vierasperäistä korostusta, koulussa käytettävä kieli erosi suuresti puhekielestä ja oli hänelle siten vaikeaa. Luki-testissä ilmeni suomen kielen rakenteesta poikkeavia kirjoitusvirheitä ja lukemisen ymmärtämisessä selkeää vaikeutta. Hän myönsi käyttäytymisellään peittävän ”tyhmyyttään”, kuten itse asian ilmaisi.

Oppilailla itsellään voi olla myös ehdotuksia ongelmatilanteiden helpottamiseksi. Oppilas rohkaistuu kertomaan omista ideoistaan, mikäli kokee, että häntä kuunnellaan ja aidosti pyritään auttamaan. Mikäli ehdotukset ovat selkeästi epärealistisia, opettajan tehtävänä on keskustellen päästä molempia osapuolia tyydyttävään ratkaisuun. Kun molempia osapuolia tyydyttävä ratkaisu on löytynyt, tehdään sopimus koeajasta, jolloin sopimusta noudatetaan ja tilannetta seurataan. Sovitun ajan kuluttua kokoonnutaan uudelleen keskustelemaan, kuinka asiat ovat sujuneet ja tuleeko sopimukseen tehdä jotain muutoksia, jotta se toimisi paremmin.

Keskustelut vievät opettajan aikaa, mutta usein koulutyöskentelyssä näyttäytyvät ongelmat vievät vielä enemmän aikaa opetukselta. Mikäli oppilaat sitoutuvat sopimuksiin, opettaja säästää paljon aikaa mm. kurinpidossa ja voi keskittyä paremmin opettamiseen.

Kun opettaja tekee sopimuksia oppilaan kanssa, hänen tulee ottaa yhteyttä kotiin ja keskustella tilanteesta huoltajien kanssa. Huoltajien mukaan ottamista sopimuksen tekemisessä tulee pohtia. On tilanteita, jolloin huoltajien on ehdottomasti oltava mukana keskusteluissa, mutta useissa tilanteissa on hyvä antaa oppilaalle vastuuta ja ainoastaan tiedottaa kotia sopimuksesta. Kodin kanssa tehtävä tiivis yhteistyö voi auttaa monimutkaisessa tilanteessa eteenpäin.

Mikäli tilanne ei helpotu edellä mainittujen tukitoimien jälkeen, opettajan on välitettävä huoli muille yhteistyötahoille. Koulun tasolla oppilashuoltoryhmä on seuraava luonnollinen taho, johon opettajan tulee ottaa yhteyttä. Oppilashuoltoryhmän ansiosta nuoren tilanteeseen saa-daan mukaan moniammatillinen verkosto. Huolen ilmaiseminen, avun ja tuen pyytäminen ja vastaanottaminen sekä verkostoituminen eivät ole huonon ammattitaidon tai heikkouden merkki, vaan nimenomaan merkki hyvästä ammatillisuudesta! On todella tärkeää, että nuoren ongelmat tulevat useiden toimijoiden tietoisuuteen mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Koulun tasolla voidaan tehdä jo monia peruskartoituksia niin hyvinvoinnin, oppimisen kuin sosiaalisenkin tilanteen osalta.

Kouluterveydenhuolto voi selvitellä nuoren fyysistä ja psyykkistä vointia, erityisopettaja voi kartoittaa oppimisen taitoja ja tarvittaessa koulupsykologi voi tehdä psykologiset testit, joista selviää esimerkiksi oppimisvaikeudet. Kuraattori taas voi selvittää nuoren ja hänen lähipiirinsä hyvinvointia. Näiden kartoitusten perusteella voidaan lähteä laatimaan suunnitelmaa nuoren tukemiseksi. Tarvittaessa voidaan verkostoa laajentaa esim. sosiaalitoimeen ja nuorisopsykiatriaan. Nuorisopsykiatrian kautta voidaan tarvittaessa konsultoida myös sairaalakoulua koulunkäyntiin liittyvissä pulmatilanteissa.

Vuonna 2011 voimaan tulleen perusopetuslain muutoksen mukaan koulussa oppilaan tuki-tasoja on kolme: yleinen tuki, tehostettu tuki ja erityinen tuki. Kaikilla tukiportailla on käytettävissä kaikki tukimuodot lukuun ottamatta luokkamuotoista erityisopetusta.

Kaikki oppilaat ovat yleisen tuen piirissä, jollei muuta ole päätetty ja heille tarjotaan niitä tuki-muotoja, joita he tarvitsevat. Pääsääntöisesti tukitoimet ovat väliaikaisia.  Oppilaalle voidaan jo tässä vaiheessa tehdä oppimissuunnitelma, johon kirjataan tukimuodot.

Tehostettu tuki on tarkoitettu oppilaille, jotka tarvitsevat tukea säännöllisesti tai samanaikaisesti useita tukimuotoja. Oppilaan siirtyessä yleisestä tuesta tehostettuun tukeen tekee opettaja pedagogisen arvion ja oppilaalle laaditaan oppimissuunnitelma. Tehostettuun tukeen siirtymisestä päättää oppilashuolto.

Mikäli tehostettu tuki ei riitä, oppilaasta tulee laatia pedagoginen selvitys. Jos selvityksen jäl-keen todetaan, että tehostettu tuki ei ole riittävä, tulee oppilas siirtää erityisen tuen piiriin. Siir-rosta tehdään viranomaispäätös. Tämä tukimuoto on kaikkein laajin ja pitää sisällään mahdollisuuden oppiaineiden yksilöllistämiseen sekä luokkamuotoiseen erityisopetukseen. Oppilaan tuki suunnitellaan ja kirjataan tuolloin henkilökohtaiseen opetuksen järjestämistä koskevaan suunnitelmaan (HOJKS). Erityisen tuen päätös tarkastetaan säännöllisesti, vähintään toisen vuosiluokan jälkeen ja ennen seitsemännelle vuosiluokalle siirtymistä.

Oppilas voi liikkua näiden tukimuotojen välillä tilanteen muuttuessa. Oppilaan edistymistä on seurattava ja arvioitava säännöllisesti.

Seuraavassa on esitelty esimerkinomaisesti Tuusulassa käytössä oleva tukipolku hieman muo-kattuna. Siinä kuvataan selkeästi vaiheittain tuen portailla liikkuminen. Kuviota voi käyttää muistilistana pohdittaessa oppilaan tukemista.