Käytöshäiriöisillä nuorilla on yhteisiä piirteitä, kuten huono empatiakyky, toisten tekojen mo-tiivien väärin tulkitseminen, kyvyttömyys kokea syyllisyyttä tai katumusta, huono itsetunto (naamioituna kovisroolin taakse), huono pettymyksen sietokyky sekä impulssikontrolli ja vai-keuksia sosiaalisissa suhteissa. Käytöshäiriön ohessa usein on havaittavissa muita häiriöitä, kuten tarkkaavaisuus-, päihde-, mieliala- tai ahdistuneisuushäiriö. Tytöillä on myös syömishäiriöitä. (Lehto-Salo, Marttunen 2006)

Käytöshäiriöltä suojaavina tekijöinä pidetään seuraavia asioita: hyvä älyllinen lähtökohta, ”helppo” temperamentti, sosiaalisuus, kyky luoda ikätasoisia kaverisuhteita, yksi merkittävä aikuinen lapsen elämässä, hyvä koulussa selviytyminen, harrastukset ja lapsen kykyjä tukevat elinolot. (Lehto-Salo, Marttunen 2006)

Käytöshäiriön hoidossa tärkeänä pidetään arkielämän vakiinnuttamista. Koulun osalta se tar-koittaa säännöllistä koulunkäyntiä, sopivaa oppimisympäristöä sekä realistisia oppimistavoit-teita. Käytöshäiriönuoren ennuste paranee merkittävästi, mikäli hän suorittaa oppivelvollisuu-den ja jatko-opinnot. (Lehto-Salo, Marttunen 2006)

Sinkkonen (2007) sanoo, että pelkästään kielihäiriöisistä nuorista noin puolella on myös jonkin-laisia psyykkisiä ongelmia. Vastaavasti lastenpsykiatrian avopotilaista 40 %:lla on myös kielenkehityksen tai kommunikaation häiriö. Käytöshäiriöillä ja kielellisen päättelyn vaikeuksilla on yhtenevyyttä. Heikot kielelliset kyvyt ovat tyypillisesti yhteydessä vaikeisiin käytöshäiriöihin. Näillä nuorilla on myös todettu eniten neuropsykologisia ongelmia (esim. ADHD).

Greene (2009) esittää tulistuvan lapsen ongelman olevan taitojen puutteessa. Hän on sitä mieltä, että opettelemalla taitoja voidaan haastavaa käyttäytymistä vähentää parhaiten. Opettajan on hyvä pohtia myös tätä näkökulmaa; oppilaat, jotka joutuvat usein ongelmiin eivät tee sitä tahallaan, vaan he eivät osaa toimia tilanteen vaatimalla tavalla. Opettajan tehtävänä onkin mieluummin toimia taitojen opettajana kuin kurin ylläpitäjänä ja rangaistuksien jakajana.

Käytöshäiriönuorten kanssa työskennellessä opettaja joutuu usein ottamaan vastaan paljon nuorten pahaa oloa. Opettaja toimii kohteena, johon oppilaat purkavat tunteensa. Opettajan on kyettävä ottamaan vastaan purkaukset ja palauttamaan tunteita takaisin oppilaalle sellaisessa muodossa, että tämä kykenee niitä käsittelemään. Vaikka opettaja ottaa vastaan ikäviä tunteita ja sanottaa niitä oppilaalle, hänen ei tule hyväksyä huonoa käytöstä. Käyttäytymistä tulee koko ajan ohjata kohti hyväksyttävää.

Käytöshäiriöisen nuoren kohtaamisessa olisi hyvä muistaa seuraava:

– Arvosta nuorta. Vaikka nuoren käyttäytyminen herättää negatiivisia tunteita, hän on ai-nutlaatuinen yksilö.
– Mikäli työskentelet jatkuvasti käytöshäiriöitä omaavien nuorten kanssa, luo itsellesi tapa purkaa tilanteita kestävästi. Toimit nuorten pahan olon säiliönä ja säiliönkin on saatava tyhjentyä, jotta voisi taas täyttyä sisällön läikkymättä yli. Työnohjaus tai työparityöskentely voivat auttaa. Älä jää yksin!
– Luo oppilaan ympärille verkosto: koti, koulu, hoito tai kuntoutus ja muut nuoren kanssa säännöllisesti työskentelevät.
– Näe vaivaa saadaksesi kaikki tahot tekemään yhteistyötä samansuuntaisesti. Nuoren ym-pärillä olevien aikuisten on vedettävä yhtä köyttä!
– Verkoston on hyvä kokoontua säännöllisesti tarpeeksi usein seuratakseen tilanteen kehit-tymistä. Seuraava tapaamisajankohta on nuorellakin tiedossa. Vältä kriisipalavereita, mutta jos tarpeen, järjestä palaveri pian kriisin jälkeen.
– Luo turvalliset rutiinit. Nuoren tulee tietää, mitä häneltä odotetaan, ja hänen pitää olla ”ajan tasalla”.
– Käytöshäiriöiden ohjaamisessa toistoja tarvitaan hyvin paljon. Muutokset tulevat pienin askelin.
– Huomioi positiiviset muutokset, anna niistä palautetta. Kehuminen ei tee ylpeäksi!
– Käytöshäiriöisen nuoren itsetunto on usein heikko. Vahvista sitä ja tarjoa onnistumisen elämyksiä.
– Etsi nuoren vahvuuksia ja tue niitä.
– Kun moitit, moiti nuoren käytöstä, älä nuorta!
– Syy-seuraussuhteen tulee olla hyvin selvä ja tilanteiden purkamisessa varmistettava, että nuori ymmärtää, mistä rangaistus johtuu. Hänen kanssaan on myös käytävä läpi, kuinka vastaavassa tilanteessa seuraavalla kerralla tulisi toimia.
– Älä koskaan nolaa nuorta! Käyttäytymisellään oirehtivan nuoren itsetunto voi olla hyvin heikko, vaikka hänen käyttäytymisensä olisikin ylitsevuotavan itsevarman oloista.
– Rangaistuksien on oltava kohtuullisia ja ne on vaihdettava toisiin, mikäli ne eivät toimi.
– Konkreettinen palkkio positiivisesta käyttäytymisestä motivoi.
– Koululla tulee olla yhtenäinen linja käyttäytymisen suhteen. Kaikki aikuiset toimivat sa-mansuuntaisesti.
– Yleensä vanhemmat tarvitsevat tukea kasvatustyössään. Pyri tiiviiseen yhteistyöhön syyt-televän asenteen sijaan.
– Nuorella on usein pitkältä ajalta hyvin negatiivisia kokemuksia koulumaailmasta ja hän voi suhtautua epäilevästi opettajiin. Anna nuorelle ja muutokselle aikaa, osoita käyttäytymiselläsi, että sinuun voi luottaa!
– Rakenna luottamusta johdonmukaisesti.