Hyvinvointiareena 2017 oli loistava koulutustapahtuma, joka kasasi yhteen opetuksen ja oppilashuollon ammattilaisia laajalla rintamalla. On todella tärkeää meille ammattilaisille nähdä, että OPH ja THL puhaltavat yhteen hiileen oppilashuollon kysymyksissä. Meidän monien suuresti arvostaman Liisa Keltikangas-Järvisen luento nousi kuitenkin ensimmäisen päivän puheenaiheeksi ja saattoi tehdä joidenkin Opetushallituksen ops-gurujen olon hieman tukalaksi.

Luento oli otsikoitu 100 vuotta oppimista ja hyvinvointia, mutta historiallisen katsauksen sijaan Keltikangas-Järvinen nosti suoraan tikun nokkaan ilmiöoppimisen ja digitalisaation nykykoulun menestystarinoiden sijaan suurimpina ja vaarallisimpina syrjäyttämisen mahdollistajina.

 

Diginatiivit tarvitsevat ympärilleen tekniikkaa, jotta viihtyisivät koulussa paremmin. Viihtymisen kustannuksella vaarantuvat oppimistulokset. Puhutaan monitoimijuuden käsitteestä, joka aivotutkimuksen mukaan ei ole mahdollinen. Ihminen voi tehdä vain kahta asiaa samaan aikaan, jos toinen on automatisoitunut. Aivot voivat äärettömän nopeasti hypätä toiseen asiaan, mutta silloin edellinen keskeytyy.

 

Monitoimijuus johtaa keskittymiskyvyn häviämiseen ja korostuu erityisesti oppimisvaikeuksisten oppilaiden kohdalla. Monitoimijuus ei lisää oppimaan oppimista, vaan on Keltikangas-Järvisen mielestä suorastaan oppimaan oppimisen vastaista puhetta.

 

Suurin osa lapsista oppii joka tapauksessa, mutta heikommille oppilaille opetamme näin ollen keskittymiskyvyn puutetta. Kun samalla työmuisti koko ajan rasittuu, ei pitkäkestoiseen muistiin siirry mitään ja oppimista ei tapahdu. Pelottaako?

 

Opettajien tulisi edelleen opettaa peruskäsitteet ja vasta sitten antaa oppijan soveltaa oppimaansa. Pelkkä oppijan rinnalla kulkeminen siten, että omatoimisesti löydetään ja ratkaistaan romuttaa oppimiskäsityksenä nykyisen aivotutkimuksen ja ohjaa helposti ”ensimmäisen lähteen oikeellisuuden harhaan”.

 

Keltikangas-Järvisen mukaan oppimiskäsitysten vastakkainasettelussa ollaan nyt kovasti poteroissa ja vaarana on yksipuolinen julistus, jossa vastustaja vaiennetaan moraalisella paniikilla. Silloin on vaikeaa päästä rationaaliseen toimintaan.

 

Suomessa tästä uudesta oppimiskäsityksestä puhutaan usein ilmiöoppimisena. Tutkijoiden mukaan se on joissain oppimisen alueissa yhtä hyvä kuin aikaisempi, muttei missään parempi. Se saattaa sopia hyvin lukioon ja yliopistoon, muttei Keltikangas-Järvisen mielestä kenellekään alakoulussa. Tietynlaiselle temperamentille ilmiöoppiminen sopii hyvin, toisille ei ollenkaan. Pelottaako enemmän?

 

Kovaa tekstiä yhdeltä alan arvostetuimmalta auktoriteetilta. Samaa viestiä on viime aikoina halunnut tuoda keskusteluun myös emeritus-professori Kari Uusikylä. Voiko Keltikangas-Järvinen ja Kari Uusikylä olla väärässä, vai pitäisikö meidän opetuksen kentällä osata kuunnella myös heidän viestiään?

 

Kultaisen keskitien kulkija,

Mika Saatsi – sairaalareksi

 

ToikuPopUp

Haastava huoltaja ja oireileva oppilas_seinäjoki_toiku_081117

Kommentit (52)

Leena Valkeus kirjoitti 19.10.2017

Täyttä asiaa maalaisjärjellä puhuttuna.

Anne Tolvanen kirjoitti 19.10.2017

Temperamenttipiirteitä ei mielestäni vieläkään osata ottaa huomioon suhteessa oppimisen tyyliin ja vuorovaikutustapaan. Osa oppilaista tarvitsee edelleenkin kynän ja kirjan sekä pulpetin tai oman ”reviirin” tunteakseen olonsa turvalliseksi oppimistilanteissa eikä suinkaan ilmiöstä toiseen syöksymistä. Tässä meillä on vielä oppimista.

Liisa Helena kirjoitti 20.10.2017

Mielenkiintoinen artikkeli, mutta mikä ihme lapsus tuo viimeinen lause onkaan!!?
– voiko vai voivatko?
– ”vai pitäisikö kuunnella…” Eikö heitä jo kuunnella paljonkin? Miten kaksi viimeistä lausetta liittyvät toisiinsa? Miksi ne yhdistetty ”vai”-sanalla. Kirjoittajan loppupointti kateissa.

Outi kirjoitti 21.10.2017

Keltikangas-Järvinen on jälleen täysin oikeassa. Hän pohjaakin puheensa tieteelliseen tietoon ja reaalimaailman ilmiöihin toisin kuin opetushallitus, joka liitelee ideologisissa sfääreissä ja virtuaalimaailmoissa välittämättä vähääkään, minkälaisia seurauksia ohjeistuksistaan lapsille aiheutuu.

Eija Kelho kirjoitti 27.10.2017

Haluaisin,että pidettäisiin aika ajoin vanhemmille tiedotustilaisuus,jossa kerrotaan,miten lapsi ylipäänsä oppii ja kehittyy!!! Toisaalta tämä ,ehkä tämän tiedostaminen pitäisi olla jo neuvolassa kerrottavana ENNEN KOULUA JA ESIKOULUA,ja tukea perheitä kaikin tavoin jo siellä. Tuntuu siltä,että näille koulutusaloille ajautuu sellaisia,joilla ei mitään kokemusta raskaasta perhetaustasta ,ja eivät sitten näe esim. perheiden hätää

Lisää kommentti