Joulujuhlassa 21.12.2017

Tämän viimeisen viikon tiistaina saimme koululle mielenkiintoisen vieraan vuosien takaa. Meille tarinansa ja upseerin ammattinsa esitteli nyt jo pitkän linjan ammattisotilas. Käsin kosketeltavan hiiskumaton hiljaisuus ja kiinnostunut tunnelma sävytti tuota vierailua. Kellokoskella oli ollut valtavan suuri merkitys nuoruuden vaikeista vuosista selviytymisessä.

Tämä entinen Kalliomaan koulun oppilas tapasi meillä myös kaksi entistä opettajaansa 22 vuoden takaa. Jälleennäkeminen oli varmasti tärkeää molemmin puolin ja se oli myös nähtävissä ja tunnettavissa.

Hän kertoi meille myös unelmistansa. Seuraavan 15-20 vuoden kuluttua Suomeen saataneen ensimmäinen nainen kenraaliksi. Hän ei peitellyt tätä tavoitettaan. Se kuulostaa huimalta unelmalta ja tavoitteelta. Mutta ymmärsin perustelut hyvin. On lupa unelmoida ja lupa tehdä ja kokeilla monia asioita, kun vaan rohkeus riittää.

Ilman unelmia ja tulevaisuuden toiveita elämä käy vaikeaksi ja raskaaksikin. Ymmärrän hyvin, että silloin kun kaikki näyttää melko mustalta ja tuntuu surulliselta, ei rohkea revittely unelmilla ja toiveilla tunnu oleelliselta. Kuitenkin juuri silloin meidän pitäisi jaksaa sitä tehdä. Yrittää nähdä vähän kauemmaksi, kuin seuraavaan välituntiin tai huomisaamuun.

Aikuisten tehtävä sairaalakoulussa liittyy vahvasti juuri tähän. Tietysti oppimaan ohjaaminen ja oppiainekohtaiset tavoitteet liittyvät koulunkäyntiin. Mutta meillä tärkein tavoite jokaisen oppilaan kohdalla on oman itsensä hyväksyminen, vahvuuksien löytäminen ja tunnustaminen sekä kaikessa peruskoulun päättymisen jälkeisen ajan miettiminen ja siihen tähtääminen.

Toisten erilaisuuden sietäminen ja ylipäätään ymmärrys erilaisuuteen liittyvät tähän samaan tärkeään teemaan. Yleensä meidän koulun oppilaat ovat olleet muita, tavallisten koulujen oppilaita, suvaitsevaisempia hyväksymään erilaisuutta ympärillään. Tämä siksi, että olette hyvin erilaisia ja jokaisella on omat vaikeutensa ja syynsä opiskella sairaalakoulussa juuri nyt.

Tänä syksynä olen ollut huolissani siitä, ettei kaikkien oppilaiden osalta ole meinattu ymmärtää oikealla tavalla toisten oppilaitten erilaisuutta. Toisille puhuminen ei aina tapahdu kauniiseen – kunnioittavaan sävyyn.  Suoranaista kiusaamistakin on ollut ja sosiaalisten suhteiden kiemuroita on selvitelty viikoittain.

Rehtorinkin ilme on varmaan muutamina kertoina näyttänyt tavanomaista vakavammalta, kun on täytynyt pohtia jopa koulunkäynnin päättämistä meillä, kun koulusopimus ei näytä asiassa tai toisessa kaikilta osin enää pätevän.

Se, että rajoja täytyy vetää ja asioita sanktioida ei tietysti tunnu useinkaan kovin kivalta. Mutta jos koulussa ei opita käyttäytymään itseä ja muita kunnioittavalla tavalla, maailma Kalliomaan koulun jälkeen voi näyttäytyä entistä vaikeampana.

Kiusalla meillä eivät aikuiset tee mitään. Vain ja ainoastaan rakkaudesta työhön ja teihin, rakkaat oppilaat ja vanhemmat. Se kannattaa näissä tiukoissa tilanteissakin muistaa.

_

Joululoma väijjyy kulman takana. Huomenna vietämme yhteisen joululauluhetken ja jouluhartauden yhdessä sairaalapastorin kanssa. Lisäksi oppilaat saavat oman väliarviointinsa huomenna.

TÄNÄÄN meillä on täällä kuitenkin kaksi juhlan päätähteä, joiden peruskoulu päättyy kohta. Teille tämä joulujuhla jää viimeiseksi peruskoulussa. Molemmat teistä ovat kulkeneet omanlaisensa koulupolun ja sen kruunaa päättötodistus täällä tänään. Toivotan teille ja perheillenne jo tässä vaiheessa monia armorikkaita vuosia! Peruskoululaisen tärkein työ on saattaa koulu päätökseen – ja sen te tänään elätte todeksi!

Haluan tänä jouluna kiittää myös kaikkia huoltajia hyvästä yhteistyöstä vaikeissakin tilanteissa. Vain avoimella monialaisella yhteistyöllä saamme tuloksia aikaiseksi ja peruskouluja kunnialla päätökseen.

Sydämellinen kiitos myös kaikille nuorisopsykiatrian työntekijöille! Osastohenkilökunnan kanssa tämä joulujuhla on näillä näkymin viimeinen yhteinen. Nuoriso-osastojen tulevan muuton jälkeen Helsinki on tulevaisuuden suunta osastohoitopalveluissa.

Tänään voin ilokseni teille kaikille todeta, että ensi lukuvuonnakin Kalliomaan koulussa opiskellaan. Olemme suunnitelleet uutta rakennetta jo pitkään ja tammikuun alkupuolella minulla on siitä sitten enemmän tiedotettavaa. Avohoidollisena sairaalakouluna jatkamme matkaa kohti tulevaisuuden tavoitteita.

Lopuksi haluan vielä lainata tiistain vierailijaa eilen saamastani kiitoskirjeestä: ” Toivottavasti teillä opettajat tietävät, miten tärkeää työtä tekevät. Minulle jäi paljon käteen siitä tuesta ja kannustuksesta mitä silloin aikanaan itse sain Kalliomaan koulussa. Mielestäni henkilökuntanne antoi hyvin lämpimän ja ammattimaisen vaikutelman. Uskon, että nuoret ovat siellä mitä parhaimmissa käsissä.”

Ja vielä teille oppilaat: ”Toivon teidän oppilaillenne kaikkein parasta mitä voin toivoa, että he löytäisivät yhteyden omaan itseensä ja oppisivat rakastamaan itseään.”

Oikein hyvää ja rauhallista joulun aikaa kaikille!

Mika Saatsi, sairaalareksi

 

Lisää kommentti