Lasten ja perhepalveluiden muutosohjelma (LAPE) on nykyisen hallituksemme kärkihankkeita. Tavoitteena on nykyistä lapsi- ja perhelähtöisemmät, vaikuttavammat, kustannustehokkaat ja paremmin yhteensopivat palvelut sekä toimintakulttuurin uudistaminen perus-, erityis- ja vaativilla tasoilla.

Erityisen vaativien (EVA) palveluiden kehittäminen on osa maakuntatasoa ja sinne sijoittuvat mm. lasten ja nuorisopsykiatria ja vaativa lastensuojelu. Opetus kulkee rinnalla jokaisen lapsen ja nuoren elämässä, myös tuolla EVA-tasolla.

LAPE-työtä on nyt tehty tiiviisti kohta ensimmäinen vuosi niin valtakunnallisella kuin maakunta- ja kuntatasoilla. Uutta toimintakulttuuria ja uusia toimintatapoja jalkautetaan kovaa vauhtia erilaisin (ketterin) kokeiluin. Paljon hyvää kehittämisen pöhinää on ilmassa.

Opetuksen ammattilaisena olen ilolla pannut merkille sen, että ainakin meidän alueella Uudenmaan maakunnassa, kuntien sivistystoimenjohto on tiiviisti mukana ja tietoinen hankkeista. Koulujen arjen tasolla taasen ei LAPE-hanke juuri ole tuttu. ”Mikä LAPE?” –kysymyksiin olen vastannut tänä vuonna lukemattomia kertoja.

Ymmärrän, että isojen hankkeiden vaiheistus vaatii hienosäätöä ja kehittämisen jalkauttaminen on oma juttunsa. Silti kovasti toivon, että LAPE-hankkeen kaikilla tasoilla herättäisiin yhteiseen tietoisuuteen myös niiltä osin, että kaikki nyt suunniteltava koskettaa myös ja erityisesti kouluja oppilashuollon rajapintojen kautta.

Koulujen erityisen vaativan oppilashuollon arjen huolet kilpistyvät tällä hetkellä kärjistetysti siihen toiveeseen, että joku veisi vaikeasti psyykkisesti oireilevat oppilaat sairaalaan. Psykiatrian kehittäminen taas tapahtuu avohoitoideologia ohjatessa kehittämisen suuntaa. Molemmilla puolilla puuttuu ymmärrys toistensa haastavimmasta arjesta. Epätietoisuus ja –luulo ovat huonoja rakennusaineita…

Monialaista oppilashuoltoa ja erityisen vaativaa opetusta ei voida tehdä poteroissa. Sitä ei voida tehdä sanellen, eikä toisen tontille uutta salaa rakentaen. Erityisen vaativien palveluiden onnistumisen edellytyksenä on toisia kunnioittava yhteistyö. Yhteistyö, jossa tunnistetaan ja tunnustetaan oman toimialan vastuut ja roolit sekä ymmärretään yhteiset alueet.

Näen LAPE-hankkeen huomattavan merkityksellisenä koulunpidon haasteiden, kolmiportaisen tuen sekä erityisopetuksen kehittämisen näkökulmasta – aina perustasolta erityisen vaativalle maakuntatasolle. Pidetään huoli, että kehittämistä tehdään koko tuleva vuosi 2018 yhteistyössä ja SOTE<->OPETUS –rajalinjat rikkoen.

Oppilashuollon erityiskysymyksiin tarvitaan opetuksen ammattilaisia mukaan. Meitä, jotka teemme oppilaiden kanssa arjessa työtä 4-7 tuntia joka päivä. Jos vasta jalkauttamisvaiheessa kouluille kerrotaan, minkälaisiksi oppilashuollon moninaiset polut kunta-, alue- ja maakuntatasolla on perhekeskeisinä suunniteltu, voi siirtovaikutus olla melkosen heikkoa…

LAPE kannattaa viedä voittajana maaliin. Parhaimmillaan siinä voittaa lapsi, perhe ja me kaikenmaaliman ammattilaiset.

Marraskuun pimeydestä,

Mika Saatsi, sairaalareksi

Lisää kommentti