Anita Puustjärvi ja Ilona Luoma kirjoittavat ansiokkaasti Lääkärilehdessä (3/2019 vsk 74) koulunkäyntikyvystä ja sen arvioinnista. Kyseessä on ensimmäinen vakavasti otettava kirjoitus, jossa määrittelemättömäksi jääneen koulunkuntoisuuden sijaan annetaan selkeät askelmerkit vakavien koulunkäyntikyvyn häiriöiden arviointiin sekä avataan toimenpidearsenaalia lääkärin näkökulmasta moniammatillisessa viitekehyksessä.

Aivan älyttömän hyvä artikkeli, joka pitäisi kaikkien vaativan erityisen tuen oppilaiden verkostoissa työskentelevien lukea ja opetella ulkoa. Teepä sinäkin se!

Opetus- ja kulttuuriministeriön asettaman vaativan erityisen tuen kehittämisryhmän loppuraportin kehittämisehdotus 12 avasi koulunkäyntikyvyn käsitettä seuraavasti: ”Oppilaan koulunkäyntikyvyn arviointi tehdään opetuksen järjestäjän toimesta monialaisesti. Tarvittavat jatkotoimenpiteet suunnitellaan ja ne vastuutetaan moniammatillisesti.”

Tuossa kehittämisehdotuksessa on kuvattu hyvin yksityiskohtaisesti miten opetuksen järjestäjän tulisi koulunkäyntikyvyn arviointia moniammatillisesti toteuttaa – arvioinnin tarpeen signaalien ilmetessä. Esimerkkeinä mainitaan tapaukset, joissa oppilaalle alkaa kertyä epäselviä poissaoloja sekä toisaalta akuuteissa väkivalta- tai kriisitilanteissa tai niiden uhatessa.

Puustjärven ja Luoman artikkeli tukee hyvin loppuraportin kehittämisehdotusta. Periaatteessa meillä siis alkaisi olla hyvä perusta alkaa toteuttamaan koulunkäyntikyvyn arviointeja opetuksen järjestäjän toimintana osana yksilökohtaista opiskeluhuoltoa.

Miksi näin ei jo toimittaisi?

Erikoissairaanhoidon viestit lähetetulvasta ja perustason vastuusta lievemmissä mielenterveyden häiriöissä on tänäkin talvena tullut kuulluiksi eri puolilta Suomea. SOTE-puolella OT-keskuksien suunnittelua on tarkoitus jatkaa, vaikka iso uudistus jäikin tekemättä. Opetuksen puolella VIP-verkostot laativat tiekarttaa vaativan erityisen tuen haastavalle ja monenkirjavalle kentälle. Tiedetään, että psyykkisesti oireilevien lasten ja nuorten koulunkäynnin turvaamiseksi on paljon tehtävää rakenteiden murroksessa.

Koulunkäyntikyvyn arviointiin meidän pitäisi saada valtakunnallisia linjauksia, rohkaisua ja pilottihankkeita esimerkiksi VIP- tai OT-keskusten kehittämistyöhön liittyen. Sairaalaopetuksen piiristä annettavan konsultaation yhteyteen olisi erittäin helppoa ja luontevaa luoda rakenteita, joissa yhdessä erikoissairaanhoidon ja perustason koululääkäreiden kanssa päästäisiin yhteismitallisesti ja moniammatillisesti tekemään vaativimmissa koulunkäynnin haasteissa koulunkäyntikyvyn arviointeja.

Kouluissa kamppaillaan usein täysillä ja tosissaan, pyrkien mahdollisimman paljon joustamaan ja rakentelemaan mitä erikoisempiakin tuen ja opiskeluhuollon rakenteita vaativimmille oppilaille. Joskus on vaarana se, että aletaan tukemaan lapsen sairautta tavanomaisen koulunkäynnin tukemisen sijaan päätyen liian erityisiin koulunkäynnin järjestelyihin.

Tilanne saattaa myös kotona olla sen kaltainen, että on luotu hyvin kaukana tavanomaisuudesta olevia toimintamalleja, joiden avulla yritetään pärjätä psyykkisesti huonovointisen lapsen kanssa. Nämä ratkaisut ovat syntyneet pikkuhiljaa ja johtaneet siihen, ettei enää nähdä toiminnassa erikoisuutta eikä sitä, että ne tukevat enemmän sairautta kuin kuntoutumista. Tällaisissa tilanteissa moniammatillinen koulunkäyntikyvyn arviointi voisi olla se ratkaisu, jolla erikoiseen kuplaan päätynyt tilanne saadaan puhkaistua ja läpivalaistua sekä uusia toimintamalleja luotua.

Toisaalta meillä voi olla edelleen tilanteita, joissa koulunkäynnin ja tuen järjestelyt eivät ole lapselle optimaalisia ja eräiltä osin voi jopa sanoa koulun itsensä tuottavan koulunkäyntikyvyttömyyttä. Jos vaativan erityisen tuen oppilaita opettava opettaja jää yksin huoltensa ja haasteidensa kanssa, ei hän voi myöskään auttaa haastavia oppilaita koulupolulla menestyksellisesti eteenpäin. Siksi tarvitaan myös koulun oman toiminnan ja opiskeluhuollon arvioimista oppilaan esille nostavien haasteiden rinnalla.

Minä toivoisin koulunkäyntikyvyn arviointiin valtakunnallista linjaamista. Jos saisimme tämän moniammatillisen arvioinnin toimivaksi työkaluksi, siitä hyötyisivät oppilaiden ja perheiden lisäksi erityisopettajat ja välillisesti koko perusopetus, vaativa lastensuojelu sekä erikoissairaanhoito lähetetulvassaan.

Avauksia ja kommentteja odotellessa,

Mika Saatsi, sairaalareksi

Lisää kommentti