valojavarjo, oppilastyö18

Vuonna 2019 koulumme täyttää 40 vuotta. Kellokosken nuorisopsykiatria on seitsemän vuotta vanhempaa. Osasto-opetusta Kalliomaassa annetaan enää kolme päivää. Avohoitoideologia ja keskittäminen lopettaa pitkän ja innovatiivisen nuorten osastohoidon Kelliksellä.

Kun itse aloitin Kalliomaassa erityisluokanopettajana 20 vuotta sitten, oli toimintaympäristö pelkää osasto-opetusta. Opin pian Kelliksen tavan suunnitella hoitoa ja opetusta saumattomaksi kokonaisuudeksi. Koulunkäynnin merkitys ja rooli osana hoitojaksoja tuli pian selväksi ja tuolle samalle huippuyhteistyön kalliolle rakennettiin reilut 10 vuotta sitten avo-opetuksen, konsultaation ja avohoidon yhteistyö. Yhdessä.

Tiedän, että monessa sairaalakoulussa hoidon kanssa tehtävä yhteistyö on erittäin sujuvaa. Valtakunnallisessa sairaalaopetuksen kehittämisessä mukana oleminen on myös opettanut, että kaikkialla yhteistyö ei toimi ideaalisti. Pahimmillaan sairaalaopetuksessa on jouduttu hoidolle alisteiseen, enemmänkin yhdensuuntaiseen yhteistyöhön, jossa yhteinen toiminnan kehittäminen on minimissä.

Niin kauan, kun hoidollisia rakenteita kehitetään ilman vaativan opetuksen mukana olemista, ei saada priimaa aikaiseksi. Ja sama toisin päin: niin kauan, kun vaativaa opetusta kehitetään ilman hoitoyhteistyötä, emme pääse hyviin tuloksiin. Juuri tästä yhteistyön vahvuudesta kumpuaa Kalliomaan koulun hyvä maine osaamiskeskuksena. Aidosta, toista ammattilaista kunnioittavasta monialaisesta ja moniammatillisesta yhteistyöstä. Kaikilla tasoilla – pomoportaasta laitoshuoltoon ja ulkotöihin.

Viime vuodet ovat olleet Kelliksen henkilöstölle vähemmän inspiroivat. Koko ajan kiihtyvään tahtiin on vähennetty, suljettu ja uudelleenjärjestelty. Kehittäminen on ollut ylhäältä päin annettua toimintojen mukauttamista. Osallistavasta muutosjohtamisesta ei liiemmälti ole ollut kysymys.

Kaiken tämän keskellä ovat nuoret saaneet hoitoa alati muuttuvissa rakenteissa ja osastojen nimien ja määrän vähetessä. Paljon itselleni tutuksi tulleita ammattilaisia on jo valunut muualle töihin ja toisaalta osa on sinnikkäästi halunnut olla loppuun saakka Kelliksellä. Nuorisolta Helsinkiin muuttavien, vähenevien osastotoimintojen perässä ei montaa työntekijää mukana siirry. Miksiköhän?

Minä toivon sydämestäni, että valittu avohoitoistuminen kantaa ja että uusia yhdessä suunniteltuja hoidon, lastensuojelun ja vaativan erityisopetuksen rakenteita syntyy LAPE-hankkeen jälkeenkin. Toivon myös, että sairaansijojen vähentäminen lasten- ja nuorisopsykiatriassa olisi saanut pian päätepisteensä.

Minä uskon osastopaikkoja vielä tulevaisuudessa tarvittavan ja ehkä kaivattavankin. Vähän samaan tapaan, kun perusopetuksessa tarvitaan edelleen luokkamuotoista erityisopetusta.

Vaikka viimeiseksi jääneen  nuoriso-osaston (B11) toiminta loppuu ja vaikeasti oireilevien lasten ja nuorten osasto (B19) Helsinkiin muuttaa elokuun alussa, ei kaikki osaaminen ja monialainen huippuyhteistyö häviä Kellokoskelta. Kalliomaan koulu jatkaa toimintaansa alueen avohoidon kanssa uusia ja valtakunnallisestikin rohkeita alueellisen vaativan oppilashuollon rakenteita käynnistellen.

Osastot voi lähteä Kellokoskelta, mutta Kellokoski ei koskaan lähde siellä ammatilliset askeleet oppineista ammattilaisista!

Kiitos upeasta yhteisestä ajasta Kelliksen nuoriso! Jatketaan yhdessä avohoidossa!

Silmäkulmia pyyhkien,

Mika Saatsi – sairaalareksi

 

Kommentit (54)

Marko Ceder kirjoitti 12.6.2018

Kiitos Mika,
Kirjoituksesi on koskettava täynnä tunteita.
Uskon, että osaamista ja monialaista yhteistyön taitoa nuorison hyväksi kaivataan jatkossakin. Muutos vaatii uudistuksia, jotka jatkossa ovat uuden toiminnan perusta. Kokemuksesi ja näkemyksesi ovat arvokkaita avohoidon parissa.
T: Marko

Lisää kommentti