Kalenterivuoden loppu on monenlaisen tilinteon aikaa. Joku merkitsee liikuntasuorituksiaan tai kilometrejä ylös, joku listaa vuoden lukukokemuksiaan, leffoja tai levyjä. Toinen miettii mitä olisi ollut kiva tehdä, mutta tänäkään vuonna en saanut itsestäni niskasta kiinni…

Koululaiset saavat väliarviointinsa. Kaikilla se ei nykyään ole välitodistus numeroineen. Erityisesti arviointikeskustelut väliarviointina ovat laajalti yleistyneet. Jokaisen kunnan opetussuunnitelmassa on määritelty tapa, jolla oppilas saa palautetta opiskelustaan. Muustakin, kuin oppiaineissa edistymisestä.

Arkemme on usein pitkälti puurtamista ja päivästä ja viikosta toiseen toistuvia rutiineita. Maanantai, tiistai, keskiviikko, torstai, perjantai ja viikonloppu. Sitten sama taas alusta. Ilman ihmeempää glamouria ja bling-blingiä. Tylsääkin toisinaan.

Arkinen aherrus tuo kuitenkin meille turvaa ja rauhoittaa elämäämme. Se tasoittaa tunnepiikkejä ja pitää meidät kiinni realiteeteissa. Jokainen hetki ei tarvitse olla täydellinen instagram-kuva. Välillä saa tukkakin pörröttää.

Mutta arjen rinnalle on erityisen tärkeää löytää mieltä ylentäviä ja kohottavia hetkiä. Herkistymistä lasten joulujuhlissa, kauneimpia joululauluja hämyisessä kirkossa tai vaikka elämänsuunnan kääntävä teatterikokemus.

Iloitsen siitä, että meillä on Suomen kouluissa juhlaperinteitä, joissa lapset pääsevät esiintymään ja vanhemmat katsomaan hienoja ohjelmanumeroita. Onnistuneet esiintymisen kokemukset kantavat pitkään ja pitkälle. Itsevarmuutta voi oppia ja samalla löytää itsestään puolia, joita ei tiennyt vielä olevan olemassakaan.

Tuusulan sivistystoimessa järjestettiin viime perjantaina Elämisen taidetta –gaala. Ohjelmallinen gaalailta oli erittäin onnistunut ja toi mukavasti yhteen kunnan sivistystoimen henkilöstön, esimiehet sekä lautakuntien poliitikot. Halkoja jaettiin ja kiitospuheita pidettiin. Syötiin hyvin ja pukeuduttiin kauniisti.

Uskallan sanoa, että tuon pienen hetken aikana me osallistujat onnistuimme täyttämään itsemme hyvällä mielellä, hymyllä ja naurulla, joka kantaa arjessa pitkälle. Olen erittäin tyytyväinen tuusulalainen työntekijä ja iloitsen positiivisesta pöhinästä kaikessa toiminnassamme. Se kantaa ja näkyy myös arjessa.

Viettäkää hienoja juhlahetkiä siunatun joulujuhlan äärellä niin kodeissa kuin kouluissannekin. Arjen aika on taas sitten myöhemmin.

Rauhallista joulua toivottaen,

Mika Saatsi, sairaalareksi

Lisää kommentti