Koulun ja opetussuunnitelmien uudistamisessa pyritään aina kurkottamaan tulevaisuuteen. Miltä maailma näyttää 20 vuoden päästä, kun tänään syntyvät lapset aloittelevat työelämässä? Robotit korvaavat ison osan nykyisistä ammateista ja tekoälyn (AI – artificial intelligence) kehittyminen ja hyötykäyttö haastaa meidät kaikki monin, vielä ymmärtämättömin, tavoin.

Tulevaisuudentutkijoiden visiot ja näkemykset ovat hyvin tervetulleita ja tarpeellisia koulun(kin) ammattilaisille. Tämä tuli hyvin todistettua Tuusulan ja Mäntsälän opettajien yhteisessä, maan parhaassa VESO-päivässä lokakuun alussa. Ilkka Halavan luento ja työpajat olivat erittäin kiiteltyjä näkökulman avaajia.

Minulla oli ilo osallistua osana Tuusulan rehtoreiden seuruetta Euroopan rehtoreiden ESHA-konferenssiin 17.-19.10. Tallinnassa. Viro on kiinnostava maa monella tavalla, mutta nyt erityisesti digitalisaatio ja uusi koulu tuntuivat olevan konferenssissakin isossa roolissa sekä virolaisten että ympäri maailmaa tulleiden keynote-puhujien alustuksissa.

En ihan heti muista toista yhtä upealla ohjelmalla ryyditettyä koulutustapahtumaa. Olin vaikuttunut järjestelyistä, presidentti Kersti Kaljulaidin avaussanoista (Smart nation is build by smart mothers!) sekä luentoteemoista ja niistä kumpuavista keskusteluista. Myöskin aluksi vähän jännittämäni ajatus monisatapäisestä rehtorien joukosta osoittautui onneksi turhaksi ennakkoluuloksi…

Virolainen aivotutkija Jaan Aru  oli kuitenkin lopulta se, joka palautti minut(kin) järkevällä tavalla perusasioiden äärelle. Ihmisen aivot, ”the old school thing”, ovat edelleen ne, jotka lopulta tätä maailmaa pyörittävät, suunnittelevat ja kehittävät. Se millä on merkitystä löytyy aivoista. Älypuhelimet ja muu digiloikkiminen voivat pahimmillaan tyhmentää ihmistä, jos emme enää ponnistele ja työstä aivojamme.

Moniajo (multitasking) ei tee hyvää aivoille ja tekoälyn hehkutuksessa on paljon ylimääräistä hypetystä. Koulu on mitä mainioin aivojen treenisali, jossa neuronien uusia reittejä sinnikkäästi treenaten saadaan oppimista aikaiseksi. Yrittäminen on tärkeämpää, kuin lahjakkuus. Epäonnistuminen on yhtä tärkeää, kuin onnistuminen ja epäonnistumisen jälkeinen palaute taasen erityisen arvokasta juuri koululaisille.

Aru toivoi kouluun enemmän vapaata kokeilemista taiteiden, luonnontieteiden ja robotiikan saralla. Uusia näkökulmia tarvitaan vanhojen asioiden hahmottamiseen ja toisaalta erilaisten vaihtoehtojen ymmärtämistä – ei vain oikeita absoluuttisia vastauksia. Yritystä ja erehdystä siis kehiin, hyvät ystävät!

Kovaa ja sinnikästä opiskelua on kouluissa opetettava. Jos tyydymme siihen, että löydämme vastaukset aina Mr. Googlelta, emme lopulta opi mitään ja kollektiivinen sivistystasomme laskee samalla, kun Googlen ja muiden suurtoimijoiden vastuu ja valta kasvavat kasvamistaan.

Luennon jälkeiset pitkät aplodit kertoivat minulle hyvällä tavalla siitä, että muistakin koulun kehittäjistä aivojen puolustuspuhe tuntui tarpeelliselta. Älkäämme unohtako oppimisen perusasioita tulevaisuuden megatrendien ja digitalisaatioiden alle. Molempia tarvitaan.

Aivosolujaan lokakuun pakkasissa treenaten,

Mika Saatsi – sairaalareksi

Lisää kommentti