Tarkkaavaisuushäiriöiden keskeisiä piirteitä ovat tarkkaamattomuus, yliaktiivisuus tai impulsiivisuus. Hyvin keskeisessä osassa on myös perinnöllisyys. Keskushermostossa on havaittavissa toiminnan poikkeavuutta. Tarkkaavuushäiriöön liittyy hyvin usein myös muita häiriöitä, esim. oppimisvaikeuksia, käytös-, mieliala- ja ahdistuneisuushäiriöitä sekä päihdehäiriöitä.

Aiemmin tarkkaavaisuushäiriön ajateltiin häviävän iän myötä, mutta nykytietämyksen valossa näyttää siltä, että oireet muuttavat muotoaan, mutta ongelma ei poistu. Koulunkäyntiongelmat kärjistyvät usein juuri nuoruusiässä koulun vaatimusten kasvun myötä. Tarkkaavaisuushäiriöiselle nuorelle siirtyminen yläkouluun on haasteellinen, sillä vaatimukset itsenäisestä opiskelusta lisääntyvät. Lisäksi aineenopettajajärjestelmä, luokkatilojen vaihtuminen aineen mukaan ja vaihtuvat opetusryhmät ovat haasteellisia. Seuraava haastava nivelvaihe on siirtyminen toiselle asteelle.(Närhi 2006) Siirtymävaiheissa tulisikin koulunkäyntiin kiinnittää erityistä huomiota ja suunnitella riittävät tukitoimet. Tarkkavaisuushäiriöinen nuori tarvitsee erityistä tukea ammatinvalintaan.

Koulunkäyntiin sisältyvissä vapaammissa tilanteissa (välitunnit, juhlat ym.) voi tarkkaavaisuushäiriöiselle nuorelle tulla hankaluuksia. Tällaiset haastavammat tilanteet tulisi tunnistaa etukäteen ja  nuoren kanssa käydä läpi, mitä tilanteessa tapahtuu ja mitä häneltä odotetaan. Nämä nuoret joutuvat usein hankaluuksiin sen vuoksi, etteivät hahmota kokonaistilannetta. Voi olla, että tilanteet näyttäytyvät nuoren silmissä hyvin erilaisina kuin muiden läsnäolijoiden.

Kimmo on naulakolla riisumassa ulkotakkiaan. Yhtäkkiä hänet tönäistään nurin. Kimmo kääntyy ja näkee takanaan Paulin. Kimmo lyö Paulia, koska Pauli kaatoi hänet. Vieressä ollut opettaja joutui pitkään vakuuttelemaan Kimmolle, että kyseessä oli vahinko; Pauli oli kompastunut kengännauhoihinsa ja sen vuoksi tönäissyt Kimmoa.

Tarkkaavaisuushäiriöisen nuoren kohtaamisessa olisi hyvä muistaa seuraava:

  • Käskyjä kieltojen sijaan. Sano toivottava käyttäytyminen kiellon sijaan: ”Kävele!” ei ”Älä juokse!”
  • Selkeät rutiinit, jäsennelty opiskelu ja tilanteiden ennakoitavuus helpottavat keskittymistä. Mm. aineenopettajasysteemi ja jaksojärjestelmä yläkouluissa ovat monelle hankalia. Näihin on kiinnitettävä huomiota.
  • Yksi pysyvä aikuinen koulussa, joka on nuoren tilanteen tasalla ja johon nuori voi ongelmatilanteissa turvautua.
  • Poista ympäristöstä turhat ärsykkeet.
  • Pidä oppitunnin kuluessa pieniä taukoja, tuo opiskeluun vaihtelevuutta.
  • Opeta oppilaalle oppimisstrategioita.
  • Selvitä ongelmatilanteet. Varmista, että nuori on ymmärtänyt tapahtuman.
  • Pieni motorinen liike voi auttaa keskittymään, sitä ei kannata kieltää. Toiminta on sen sijaan suunnattava sellaiseen, mikä ei häiritse ympäristöä.
  • Interaktiivisuus tuntityöskentelyssä auttaa keskittymään.
  • Nuori ei sählää ”tahallaan”, joten syyllistävästä moittimisesta ei ole apua.
  • Sopikaa yhdessä keskittymistä auttavista toimenpiteistä.
  • Nuori, jolla on tarkkaavaisuuden ongelmia, tarvitsee paljon tukea itsetunnon kehittymisessä. Opettajan on tärkeätä tuoda vahvuuksia esille.