Koulu ei ole ainoastaan kirjatiedon oppimispaikka, vaan koululla on myös kasvatustehtävä. Opetussuunnitelman perusteissa todetaan, että peruskoululla on sekä kasvatus- että opetustehtävä (Opetussuunnitelman perusteet 2004). Koululla on oma tärkeä yhteiskuntaan sosiaalistava tehtävänsä. Opettajat pyrkivät aktiivisesti ohjaamaan oppilaiden kehitystä kunnollisiksi kansalaisiksi ja yhteiskunnan täysvaltaisiksi jäseniksi. Koulussa on hyvä miettiä eri keinoja, miten nuoria ohjataan.

Sariola ja Ojanen (1997) ovat kuvanneet kuntoutuksen vaikutuskeinoja, mutta niitä voidaan pohtia myös koulumaailman suhteen. Heidän mukaansa vaikutuskeinot voidaan jakaa seuraavasti:

  1. Pakko. Pakon lähtökohtana ovat rangaistukset ja rajoitukset. Yksilö kokee olevansa vallankäytön kohteena.
  2. Uhkaus. Yleensä vahvemman oikeus. Ero pakkoon epämääräinen, mutta jättää seurauksen avoimeksi, toisin kuin pakko. Neutraalissa muodossa puhutaan varoituksesta, jossa uhka on olemassa, mutta sitä ei tuoda esiin.
  3. Tarjous. Yleinen keino jokapäiväisessä vuorovaikutuksessa. Toinen osapuoli esittää tarjouksen, toinen joko hyväksyy tai torjuu sen.
  4. Ohjaus. Vuorovaikutukseen runsaasti sisältyvää informaatiota, joka ei sisällä esim. uhkaa, tarjousta, vetoomusta. Saadun tiedon varassa ihmiset jäsentävät ja hallitsevat ympäristöään.
  5. Vetoomus. ”Säännöt edellyttävät toimimista näin.” Yhteiskunnassa on kirjoitettuja ja kirjoittamattomia normeja, joita ihmisten halutaan noudattavan ja näihin normeihin vedotaan.
  6. Arvostus. Muutosta haluava osapuoli ilmaisee pitävänsä toista osapuolta arvossa. Tämä sisältää viestin, että toinen osapuoli itse asiassa hallitsee ja ymmärtää asian. Arvostuksen viestittäminen saa aikaan halutun muutoksen. Arvostukseen voi sisältyä myös kielteistä ”arvostamista”, kun myönteisistä lähtökohdista tapahtuu moite tai huomautus. Tässä raja uhkaan on kuitenkin ohut. Keskeisin arvostava menetelmä on vastuun tarjoaminen. Henkilöön luotetaan ja uskotaan, vaikka aiempi käyttäytyminen ei tätä aina tukisikaan.

Käytettyjen keinojen reaktiot ja vuorovaikutusta luonnehtiva ilmapiiri voidaan jaotella seuraavasti:

Keino Reaktio Ilmapiiri
Pakko Screen_shot_2010-01-13_at_8.27.13_PM Totteleminen Screen_shot_2010-01-13_at_8.27.13_PM Vihamielinen
Uhkaus Screen_shot_2010-01-13_at_8.27.13_PM Alistuminen Screen_shot_2010-01-13_at_8.27.13_PM Ahdistava
Tarjous Screen_shot_2010-01-13_at_8.27.13_PM Hyväksyminen Screen_shot_2010-01-13_at_8.27.13_PM Asiallinen
Ohjaus Screen_shot_2010-01-13_at_8.27.13_PM Vastaanottaminen Screen_shot_2010-01-13_at_8.27.13_PM Järkevä
Vetoomus Screen_shot_2010-01-13_at_8.27.13_PM Sitoutuminen Screen_shot_2010-01-13_at_8.27.13_PM Ystävällinen
Arvostus Screen_shot_2010-01-13_at_8.27.13_PM Vastuun ottaminen Screen_shot_2010-01-13_at_8.27.13_PM Lämmin

Kuva 3. Erilaisten keinojen ja niitä seuraavien reaktioiden vaikutus ilmapiiriin. (Sariola ja Ojanen 1997)

Koulussa käytetään tilanteesta riippuen kaikkia vaikutuskeinoja. Keinoihin vaikuttavat erilaiset tekijät: onko kyseessä vanhemmat vai oppilas, mikä on oppilaan ikä- ja kehitystaso, vaikutettavan asian laatu jne. On kuitenkin tärkeätä pysähtyä miettimään, mitä keinoja milloinkin käyttää. Lisäksi on hyvä pohtia, voisiko joku toinen lähestymistapa tuottaa hyvän tuloksen. Kun koulun aikuisten vaikuttamiskeinot keskittyvät enemmän vetoomus- tai arvostuslinjalle (kuin pakkoon), syntyy kouluun todennäköisimmin lämmin ja turvallinen ilmapiirin.