Nuoruuteen kuuluu mielialan vaihtelut: välillä nuori tuntee olevansa hyvin masentunut, välillä taas elämä hymyilee. Tällöin mielialan vaihtelut eivät vaikuta nuoren toimintakykyyn eivätkä ole pitkäkestoisia. Nuoren mielialasta on syytä huolestua, mikäli hän on pitkän jakson passiivinen, vetäytyy kaverisuhteista, menettää elämänilon ja luopuu itselle aiemmin tärkeistä asioista, kuten harrastuksista (Korhonen, Marttunen 2006). Masentuneisuus voi näyttäytyä alakuloisuuden ja itkuisuuden lisäksi myös aiemmasta poikkeavana ärtymyksenä, kireytenä ja vihaisuutena sekä koulussa keskittymisvaikeuksina (Korhonen, Marttunen 2006).

Masentuneisuus voi näkyä keskittymisvaikeuksina, ärtyneisyytenä, yleisenä kireytenä, sähläyksenä, unohteluina tai pinnauksena. Opettajan on nuoren toimintakyvyn laskiessa otettava huomioon, että syynä voi olla mielialan lasku. Mikäli nuori on masentunut, kyseessä ei ole laiskuus ja opetuksessa on mietittävä tarpeellisia tukitoimia. Opettajan ei kuitenkaan tule tehdä johtopäätöksiä nuoren käytöksen perusteella, vaan ohjata nuori eteenpäin ja tukitoimet on suunniteltava yhteistyössä kodin ja mahdollisen hoitotahon kanssa.

Masentuneen nuoren kohtaamisessa olisi hyvä muistaa seuraava:

  • Ota asia puheeksi. Älä kuitenkaan diagnosoi.
  • Rohkaise nuorta ottamaan yhteyttä terveydenhoitajaan tai kuraattoriin. Tarjoudu tueksi.
  • Mikäli toimintakyky on laskenut huomattavasti, opintojen tavoitteiden laskeminen hetkellisesti esim. oppimissuunnitelman avulla voi helpottaa nuoren kokonaistilannetta.