Miksi innokkaasta, iloisesta ja uuden oppimisesta nauttivasta alakoululaisesta tulee röyhtäilevä, huolimaton ja kiroileva nuori, joka kyseenalaistaa kaiken?

Nuoren fyysinen kehitys on tunne-elämää edellä. Tärkeimpänä kognitiivisen kehityksen osa-alueena nuoruusiässä saavutetaan abstrakti ajattelu. Nuori alkaa hahmottaa itseään ja ympäristöään ja niiden vuorovaikutusta, syy-seuraussuhteita sekä kokonaisuuksia. Tätä kautta kriittisyys lisääntyy ja nuori voi ottaa kantaa yhteiskunnan puutteisiin ja epäkohtiin hyvin näkyvästi.

Voimakkaan kognitiivisen kehityksen aikaan tapahtuu psykososiaalinen taantuma. Tämä taantuma on ohi menevä vaihe, mutta sen katsotaan olevan normaalin kehityksen kannalta välttämätön. Taantumaan kuuluu seuraavia piirteitä:

  • Lapsenomaisten piirteiden korostuminen: suhtautuminen vanhempiin vaihtelee läheisyyden kaipuusta etäisyyden otoksi, pakonomaiset piirteet korostuvat, uppiniskaisuus lisääntyy, huonot tavat lisääntyvät (epäsiisteys, piereskeleminen, ruoan hotkiminen ja ahmiminen)
  • Puheen muuttuminen: kieli köyhtyy, lauseet lyhenevät ja kirosanojen käyttö lisääntyy
  • Muutoksia koulunkäynnissä: keskittymisvaikeudet vaikeuttavat opiskelua, koulumotivaatio ja koulumenestys heikkenevät

Taantuman ja kehityksen välinen ristiriita on pojilla suurempi kuin tytöillä. Tyttöjen taantuma sijoittuu pari vuotta poikien taantumaa varhaisemmaksi aikaan, jolloin nuoren kognitiivinen kehitys on vasta aluillaan. Toisaalta tyttöjen käyttäytyminen on muuttunut viime vuosikymmenten aikana ”poikamaisemmaksi”. (Aalberg, Siimes 2007)

kappale_2

Kuva 1. Keskimääräisen terveen tytön ja pojan psyykkisen taantuman erilaisuutta on kuvattu katkoviivoilla. (Aalberg, Siimes 2007)

Edellisestä kuvasta näkee selvästi kehityksen ja taantuman erilaisuuden tytöillä ja pojilla nuoruusikään tultaessa.

Voimakkaan psyykkisen kuohunnan lisäksi nuoruusikään kuuluu useita biologisia tekijöitä, kuten voimakkaat hormonaaliset muutokset. Samaan aikaan aivotkin kehittyvät kohisten, mutta ne ovat olennaisilta osin vielä kesken. Nimittäin korkeimmista toiminnoista, kuten ajattelun ja tunteiden säätelystä, vastaavat otsalohkot eivät vielä toimi aikuisen tavoin. Nykyään tiedetään, että nämä aivojen osat kehittyvät voimakkaasti vielä 25 ikävuoteen saakka.

Näitä aivojen viimeisenä kehittyviä, sääteleviä järjestelmiä kutsutaan toiminnanohjausjärjestelmäksi. Kyseessä ovat prosessit, jotka ikään kuin johtavat kaikkea muuta kognitiivista toimintaa, kuten muistia, ajattelua ja oppimista. Kun tämä kehitys on kesken, saattaa olla, että oman tekemisen suunnittelu, arviointi tai suunnitelmien joustava muuttaminen ei aina tunnu helpolta. Myös keskittyminen voi olla ajoittain hankalaa, samoin kuin monimutkaisten ongelmien jäsentäminen ja pohtiminen. Turhautumisen sietokyky on yleensä heikompi kuin aikuisella, mikä voi näkyä lyhytjännitteisyytenä ja ärtyneisyytenä. Ylipäätään tunteiden säätely on vielä vaikeaa, joten tunnekuohut voivat syntyä näennäisesti pienistäkin syistä ja yllättää voimakkuudellaan. Nuoren reaktiot ja ratkaisut saattavatkin aikuisista tuntua impulsiivisilta tai hallitsemattomilta. Kyseessä on kuitenkin kehitykseen liittyvä ilmiö, joka useimmiten menee ohi, kun aivojen säätelyjärjestelmät alkavat toimia tehokkaammin.