Toisinaan opettaja kohtaa työssään vanhemman, jonka kanssa yhteistyö on haastavaa. Vanhempi voi näyttäytyä ylisuojelevana ja -reagoivana, välinpitämättömänä, hyökkäävänä tai syyttävänä. Jotta koulutyö voisi sujua, on opettajan kyettävä tekemään rakentavaa yhteistyötä myös hankalissa tilanteissa. Oppilaan etu tulee olla opettajalla kirkkaana mielessä erityisesti haastavissa tilanteissa ja niihin valmistautuessa!

Opettajalla tulisi olla mahdollisuus purkaa haastavia tilanteita ja hakea niihin etäisyyttä ja objektiivisuutta keskustelujen kautta. Esimies tai koulun erityistyöntekijät voi olla tukemassa opettajaa hankalissa tilanteissa. Työnohjaus on erityisen tärkeä tukimuoto. Opettajalla tulee olla mahdollisuus työnohjaukseen varsinkin, jos hän on mukana toistuvasti haastavissa tilanteissa. Tärkeätä on, ettei opettaja jää yksin, koska tuolloin tilanteen kuormittavuus voi johtaa ylilyönteihin.

Vanhemmat tahtovat lapsensa parasta. Opettajan on hyvin tärkeätä muistaa tämä. Joskus vain käsitys siitä, mikä on parasta lapselle, voi olla hyvin erilainen riippuen siitä, keneltä asiaa kysytään. Koulun käsitys asioista voi olla hyvin toisennäköinen kuin vanhempien. Vanhempien käsitys lapsestaan on rakentunut vuosien varrella sen mukaan, millainen lapsi on omassa perheessä. Koulussa lapsi on eri roolissa: hän on osana ryhmää ikätovereidensa joukossa. Nuoruusiässä roolin kuuluukin olla erilainen kotona, koulussa ja harrastuksissa!

Toisaalta on muistettava, että vanhemmat ovat lapsensa asiantuntijoita. Mikäli vanhemmat kritisoivat koulua ja opetusta, on opettajan oltava valmis arvioimaan kritiikin oikeellisuutta. Syytöksenäkin heitetyt kommentit saattavat sisältää tärkeätä tietoa, mikäli asioista kysellään enemmän.

Vanhemmat syyttävät opettajaa Myyn huonoista matematiikan koenumeroista. He kertovat, että edellisen opettajan aikana Myy oli menestynyt paremmin ja olivat sitä mieltä, että vika on huonossa opetuksessa.

Opettaja:

a) ”Myy on vaan laiska. Ei hän koskaan tee edes muistiinpanoja.”
b) ”Voitko kertoa tarkemmin, kuinka edellinen opettaja opetti? Ja mikä silloin teki opiskelusta helpompaa?”

Haastavissa tilanteissa korostuvat myös vanhempien aiemmat kokemukset koulumaailmasta. Ne voivat olla perua omalta tai vanhempien sisarusten kouluajalta, tai ne voivat olla lapsen aiempien kouluvuosien kokemuksista kumpuavia. Kun uudessa tilanteessa on jotain, mikä muistuttaa aiemmasta, aktivoituvat aiemmat kokemukset ja saattavat johtaa toisten mielestä ylireagointiin (Schulman 2009).

Stefania on kiusattu alaluokilla. Perhe muutti toiselle paikkakunnalle ja näin Stefan aloitti yläkoulun uudessa kaupungissa ja uudessa koulussa. Hän ei tuntenut koulun alkaessa juuri lainkaan ikätovereitaan. Eräänä päivänä Stefan kertoi koulussa poikien kiusanneen. Äiti ajatteli saman kiusaamiskierteen taas alkaneen, soitti vihaisen puhelun rehtorille ja uhkasi poliisilla sekä rikosilmoituksella. Kun asiaa selvitettiin, kyseessä oli ollut poikien välinen kiivas väittely eri tietokonepelien paremmuudesta. Aiemmat kokemukset kiusaamisesta olivat vaikuttaneet sekä Stefanin että äidin tulkintaan tilanteesta.

Opettaja ei voi tietää aikaisemmista ikävistä kokemuksista, ja tilanne saattaa johtaa provosoitumiseen, kun opettaja kokee tulleensa syytetyksi kohtuuttomasti. Jotta tällaiselta ristiriitatilanteelta vältyttäisiin, olisi opettajan tunnistettava syytösten oikeudenmukaisuus. Mikäli syytteillä on oikeutus, on opettajan avoimesti myönnettävä se. Mikäli taas syytteet ovat kohtuuttomia, voi opettaja todeta, että mahdollisesti aiemmat kokemukset painavat mieltä.

Opettajan kannattaa pyytää vanhempaa kertomaan enemmän menneistä tapahtumista. Näin opettaja ymmärtää vanhemman lähtökohtia paremmin ja vanhempi kokee, että häntä kuunnellaan. Aktiivinen kuuntelu tyynnyttää hermostunutta ihmistä paremmin kuin tosiasioiden selittäminen.

Kuunteleminen ei tarkoita sitä, että opettaja olisi samaa mieltä vanhemman kanssa, vaan se on yritys ymmärtää toisen ihmisen lähtökohtia. Opettaja voi empaattisesti kuvata tilannetta, jonka vanhempi tai oppilas on kertonut. Empaattinen kuvaus ja kiinnostus kertomukseen liennyttää tilannetta (Schulman 2009). Kun asia saadaan purettua, opettaja pääsee kommentoimaan nykyistä hetkeä suhteessa aiempiin ja on mahdollista pohtia, onko tilanne samanlainen kuin aiemmin. Usein päädytään toteamaan, että nyt ei olla samassa tilanteessa. Tilanne tasoittuu ja päästään puhumaan nykyisestä tilanteesta.

Ennakoitaessa tulevaa haastavaa tilannetta opettajan on hyvä pohtia, mikä on oppilaan etu ja lähestyä asiaa siltä kannalta. Tätä kannattaa korostaa myös itse tilanteessa. Ennen haastavaa tilannetta, esim. vaikean asian puheeksi ottamista, on hyvä miettiä, mitä haluaa sanoa. On hyvä miettiä neutraaleja ilmaisuja, jottei provosoi toista ihmistä tahtomattaan. Tilanteita voi harjoitella jonkun kanssa etukäteen.

Pekka häiritsee oppitunnilla hälisemällä ja kieltäytyen työskentelystä. Opettaja soittaa kotiin.

Opettaja:

a) ”Teidän Pekka on ihan mahdoton. Hän on kuriton, eikä usko opettajia.”
b) ”Minulla on ollut ongelmia saada Pekka keskittymään koulutyöhön…”

Mikäli kyseessä on hyvin haastava henkilö, jonka kanssa yhteistyön ongelmat ovat jatkuvia eivätkä vain kertaluontoisia, provosoitumattomuus on erityisen tärkeätä. Tällainen henkilö ulkoistaa ongelmat eikä koe, että itsessä olisi mitään vikaa. Ammattilaisen vaikeana tehtävänä on säilyttää hyvää tahtova ammatillinen kiinnostus silloinkin, kun tilanne on epätoivoinen. Mikäli kykenee kuuntelemaan provosoitumatta, on myös todennäköistä, että tulee kuulluksi itsekin. Mikäli opettaja provosoituu tilanteessa, hän tavallaan osoittaa tälle henkilölle, että tämä oli oikeassa alusta lähtien! Mikäli opettaja pystyy selittämään, kuinka tämä henkilö vaikeuttaa asiansa ajamista käyttäytymisellään, opettaja voi saada hänet kuuntelemaan. (Schulman 2009)

Kohtaamisessa oleellista Schulmanin (2009) mukaan:

  • Tunneperäisesti tasapainoinen, rauhallinen, kiinnostunut ote
  • Kyky erottaa omat tarpeet ja toiveet lapsen tai vanhemman toiveista ja motiiveista
  • Kyky empatiaan ja myötäeläytymiseen
  • Selkeys, johdonmukaisuus ja ennustettavuus
  • Kyky huolehtia tilanteen puitteista eli rajoista ja asettaa rajoja lapselle tai vanhemmalle
  • Kyky vastaanottaa, sietää ja ymmärtää lapsen tunnereaktioita
  • Kyky säilyttää ammatillinen ote provosoitumatta.